Päivät 5-7 | Ho Chi Minh Trail | Da Lat – Ban Me Thuot - Kon Tum - Hoi An | 204-264 km + 226 km + 304 km
Päivä 5 | Da Lat – Ban Me Thuot | 204-264 km
Runsaalla buffet-aamupalalla ikkunasta näkyi Ranskan siirtomaavallan aikaisen arkkitehtuurin täyttämä Da Lat. Ryhmän kokenein mekaanikko Timo laittoi Ramin irronneen visiirin kiinni. Tuloksena ryhmän raikuvat aplodit!
Matka jatkui lämpimissä sadevarusteissa kohti Banh Me Tuotia. Laskettelimme alas Da Latista huimapäisen rekkakuskin takana vuoristopätkiä ja niiden loputtua Nam Baniin Jukan takarenkaan puhkoi pultinpätkä. Paikallinen bensa-asema antoi lisäilmaa muutaman sadan metrin matkalle mekaanikolle. Sisäkumin vaihto maksoi noin 2 euroa, helppoa ja nopeaa.
Ryhmän hovikuvaajaksi tituleerattu Seppo ikuisti myös ensimmäisen renkaanvaihdon.
Matka jatkui upeita vuoristoisia mutkapätkiä pitkin hyvässä säässä. Kypärän sisässä hymy oli jo herkässä. Annoin koordinaatit seuraavalle huoltoasemalle Nông trường Rơ Maihin ja muutamat kuskit lähtivät ajelemaan omaa tahtia. Lien Hungin risteyksessä oli tapahtumaa. Jukalla takakumi puhkesi toisen kerran, tällä kertaa ilmeisesti luunsirpaleeseen ja Seppo nautiskeli 60 km ylimääräisen lenkin paikalliselle maaseudulle. Seurasimme paikallisten koululaisten temmellystä kadulla, kunnes sisäkumi saatiin vaihdettua paikallisella mekaanikolla. Tapasimme lopulta koko porukalla huoltoasemalla ja nautimme kana-riisilounasta kadun toisella puolella.
Jukka eli “Jussi” tykästyi paikallisiin mekaanikkoihin!
Sepolla hymy herkässä ylimääräisen lenkin jälkeen.
Loppumatka sujui leppoisasti hyväkuntoisia vuoristoteitä pitkin ja välillä ajellen riisipeltojen ja vuorien ympäröimien laaksojen läpi. Saavuimme hyvissä ajoin Ban Me Tuotiin ja nautimme paikalliseen tapaan yhteismenun.
Seppo ja yksi sadoista päivän vuoristopätkien mutkista.
Thon Thai-kylässä teillä oli runsaasti paikallisia paimenia lehmiensä kanssa. Usein vastaan tuli kommunistisen puolueen iskulauseilla koristettuja kaaria.
Majoituksesta löytyi jopa jousiammunta-rata.
Illallispöytä notkui paikallisia herkkuja.
Päivä 6 | Banh Me Tuot – Kon Tum | 226 km
Suunnitelman vaihto oli jo tässä vaiheessa onnenpotku säiden kannalta. Majoitusalue oli sen verran iso, että ajelimme 12 hengen golfkärryä muistuttavalla sähköautolla aamupalalle aurinkoisessa säässä. Jääkahvin fanina voin sanoa, että tuskin parempaa tulen maistamaan!
Aamupalalla.
Lähdimme ajamaan kohti Kon Tumia ja matkalla pysähdyimme Honda Head- liikkeeseen. Vaihdoimme Kimmon pyörään akun ja samalla oman parkkipaikalla vääntyneen kytkinkahvan. Huollossa oli hyvin avuliasta porukkaa jälleen. Akun vaihto töineen kaikkineen maksoi huikeat 16 euroa.
Ryhmä valmiina lähtöön huollon pihasta.
Paikallisia viljelyksiä ja ajotaitoja ihmettelemässä.
Ajo oli alkuun pienempiä kyläraitteja pitkin jatkuen isompia teitä kauniissa säässä. Ryhmä pysähtyi matkalla ihastelemaan Pleikussa sijaitsevaa Minh Thanh Pagodaa, itse kävin tässä välissä kiristelemässä ketjuja ja lisäämässä öljyä koneeseen. Tankki täyteen huomista varten ennen saapumista Kon Tumiin.
Majoitus oli aivan keskustassa, jonka palveluille oli tarve huomista pitkää ajopäivää varten. Turvallisuutemme oli taattu, sillä hotellimme oli täynnä armeijan väkeä, nappulaa riitti olkapäillä. Tässä vaiheessa oli jo selvää, että saamme matkaohjelman kiinni seuraavana päivänä Hoi Anissa!
Kon Tumin keskusta.
Tomi, Janita, Seppo ja Jukka liittyivät mukaan paikallisittain isompaan markettiin ostoksille.
Päivä 7 | Kon Tum – Hoi An | 304 km
Buffet-aamiaisella kävi vilske, kun armeija oli valmiina muonituksessa. Luvassa koko päivä ajoa pitkin kuuluisaa Ho Chi Minh Roadia ja sen vuoristoisia mutkapätkiä. Matkalla pysähdyimme 30km Laosin rajasta, aivan toisella puolella maata alkuperäisestä suunnitelmasta. Teiden ja säiden puolesta suunnitelman muutos oli edelleen onni onnettomuudessa! Yksi lempikirjoistani eli Paolo Coelhon “Alkemisti” muistui taas mieleeni, kannattaa lukea ja ymmärrät..
Ryhmä valmiina Ho Chi Minh Roadin valloitukseen.
30 km Laosin rajasta.
Ho Chi Minh Roadilla tiet olivat hyvässä kunnossa, joten kaasukäsi käy aktiivisesti ääriasennoissa. Tomin kaasuvaijeri napsahti innostuksesta poikki, joten porukka kahville ja paikallisen englanninkielen opettajan avustuksella vaihdoimme yhteistyössä kaasuvaijerin.
Tomin kaasuvaijerin vaihdossa. Vietnamilaiset ovat vieraanvaraista kansaa ja saimme emännältä vielä jakkihedelmää välipalaksi.
Porukka kasaan ja jatkoimme vuoristoisille mutkateille. Korkeuseroja, rekkoja, autoja, mopoja, viidakkoa, vesivoimaloita sekä upea sää. Ajonautintoa parhaimmillaan! Pysähdyimme Khâm Đứciin keittolounaalle ja kuuntelimme kommunistisen puolueen aluetoimiston kuulutuksia taustalla.
Kimmo.
Rami.
Tomi.
Timo.
Seppo.
Jukka.
Ilkka.
Janita.
Kari.
Mahat täynnä laskettelimme osittain betoniteistä tehtyjä vuoristoteitä pitkin rannikolle Hoi Anin majoitukseen. Iltakävely Hoi Anin historiallisessa keskustassa näytti turistisen puolen Vietnamista ja tihkusade johdatti meidät illalliselle vanhankaupungin torin taakse. Paikallinen erikoisuus eli lipeässä valmistetut nuudelit maistuivat harvalle, mielenkiintoinen maku kokeiltavaksi! Perinteisemmät riisinuudelit jättikatkaravuilla, kananmunalla ja possulla tekivät kauppansa.
Kävelyllä Hoi Anin historiallisessa keskustassa.
Mr Hain Cao Lau- ja Mi Quang- ravintola on yksi Hoi Anin vanhimmista.
Takseilla takaisin hotellille ja nukkumaan. Huomenna lyhyt ajopäivä ja välihuolto Da Nangissa. Ehkä vähän kulttuuriakin luvassa, sekä tietenkin kuuluisa Hai Van Pass.