5 päivä | Whitianga - Hobitton - Rotorua | 268 km
Brittiläinen seikkailija ja merenkulkija Herra Banks, joka löysi yllättäen saman nimisen Banks -niemimaan (mikä yhteensattuma….) noin 1770 -luvulla. Uuden-Seelannin löytämisen historiasta kertova muraali kertoo vanhasta ajasta, jolloin laivat olivat puuta ja miehet rautaa.
Tämän päivän elämykset koettiin ensin Coromandelin mutkatie -huvipuistossa moottoripyöräillen ja iltapäivällä uusia elämyksiä koettiin Hobittonin kiertokävelyllä tutustuen Hobittien kotiseutuun. Hobitti -kyläilyn jälkeen ajettiin leppoisissa tunnelmissa ajopäivän viimeinen 100 km kohti Rotoruan geotermista kaupunkia, joka meitä jo odottelikin rikintuoksine höyryineen.
Palataanpa hieman taaksepäin. Aamulla tietysti herättiin saman karkkikaupan takahuoneesta minne illalla oltiin nukahdettu, eli Whitiangasta. Aurinko paistoi lupaavasti eikä illan vesikuurosta ollut enää tietoakaan.
Aamu aloitettiin reippailulla ja käveltiin hotellilta muutaman sadan metrinä sataman ravintolaan aamiaiselle. Ajopäivä puolestaan alkoi napakasti klo 8.00 startilla kuten on hyväksi huomattu, suuntana Pohjois-Saaren sisämaa ja sen “noin -keskipiste”, Rotorua.
Olimme iltapäivällä Hobittonissa juuri sopivasti ennen meidän varaamaa klo 13.00 alkavaa vierailua. Päivitimme parkkipaikalla motoristi -lookimme päiväturisti moodiin, hyppäsimme Hobottonin bussiin ja annoimme sen viedä itsemme mielikuvitus-seikkailuun, joka oli tietenkin totta.
Itse muraali löydettiin vasta vuonna 2023 marraskuussa samaan aikaan, kun kävimme matkasihteeri Jaanan kanssa varmistamassa aamutuimaan, että suunniteltu aamiaispaikka oli avoinna sovitusti.
Tämän päivän mutkatiet loppui ja vaihtui hetkeksi merimaisemiin, rennon tunnelman jatkuessa entisellään.
Coromandelin niemimaan uskomattoman upeat mutkatiet päättyivät osapuilleen Whangamataan, minne . poikettiin rantamaisemia ihailemaan ja aamupäiväkahville..
Albert tietää, että mikä tahansa hetki voi olla myös lepohetki.
Pikku-Juha heiluttelee iloisesti koipiaan Tyynen Valtameren rantamaisemissa.
“Porin seudun” (vakiintunut kauppanimi) , eli Vampulan ja Turun miehet jännittivät Hobitti -serkkkujensa tapaamista niin, että joutuvat tukemaan toisiaan silkasta jännityksestä. Joukolla todettiin olevan hyvät mahdollisuudet jäädä Hobitiksi kesätöihin, etenkin Joukon mielestä. Tomi koittaa vielä toppuutella…
Jaana ja Saija.
R-henkseliherrat Juha ja Hannu.
Matkalla Hobittoniin tutustuttiin ensimmäistä kertaa aivan tavallisiin maisemiin, sellaisiin jotka olivat vain kauniita. Ne oli jäänyt meiltä vielä kokonaan kokematta kaiken muun maisema-hurmoksen viedessä meitä päivä päivältä kohti uusia seikkailuita.
Hobittonissa päivä paistoi. Ryhmämme matka alkoi Sormusten Herran tarinan merkeissä.
Kuvassa Rauno, Hannu, Jaana, Saija, Timo, Jouko, Esko ja Juha.
Hobitton
Näkemiin ja tervetuloa uudelleen.
Kohti Rotoruaa
Rotorua.