15 päivä | Lake Tekapo - Christchurch |

Idyllinen Lake Takapo jäi taaksemme ja sen + 2 asteen aamulämpötila. Auringon noustua alkoi lämpö kivuta tasaisen varmasti yli 14 C:n. Vielä riitti mutkia ja meillä innostusta niitä kurvailemaan, kuinkapa muutenkaan.

Let’s go, viimeinen ajopäivä alkaa, onko kaikki paikalla?

Suunnistimme vuoristosta kohti itärannikkoa ja matkan viimeistä nähtävyyttä, aivan Christchurchin kainalossa sijaitsevaa Banks niemimaata. Banksiin palataksemme, nimimaa oli saanut nimensä Whitiangan matkapäivän blogissa mainitulta seikkailija-merikapeeni Banksilta, joka löysi niemimaan ja nimitti itsensä sen kuvernööriksi.

Etelä-saaren itärannikkoa seuraa valtatie 1. Se on saaren pääväylä joka yhdistää pohjoisen ja etelän.
Tänään pääväylä oli poikki yhdellä sen sillalla tapahtuneen onnettomuuden takia. Onnettomuus oli sattunut muutamaa minuuttia ennen kun meidän piti ylittää silta. Ei olisi pitänyt pysähtyä tankkaamaan sillan väärälle puolelle, mutta varmuuden vuoksi tehtäviä tankkauksia ei myöskään pidä väheksyä, Siperia opettaa.. :)

Tälle kriittiselle sillalle oli ajettu läpi valtavien viljelymaiden, kymmenien kilometrien viivasuoria ja tasaisia teitä pitkin. Lyhyen taktiikkapalaverin jälkeen päätimme nauttia lounaan ja odotella samalla sillan aukeamista, mutta tämä taktiikka ei toiminut. Silta pysyi suljettuna ja liikennejonot olivat valtavat. Poliisilla ollut mitään arviota kauanko jälkiselvittely vielä veisi aikaa. “it takes time”, sanoi pätevä konstaapeli ja vilkutteli uskottavasti taivaan sinisiä silmiään.

Alkoi olla selvää, että sillan takaa Banks niemimaalle johtava tie olisi tavoittamattomissa eikä yli 100 km kiertotie tulisi enää aikataulullisesti kyseeseen, joten suuntasimme takaisin vuoristoon ja teimme samalla päätöksen jättää koko niemimaa omaan rauhaansa.

Uusi-Seelanti on täynnään erilaisia kasveja ja kukkia, yli 80 % alueen kaikesta kasvistosta on alkuperäislajeja joita ei muualta maapallolta tapaa.

Matkaan sopii huikeiden maisemien ja mutkateiden lisäksi myös kukka-kauneutta ja tuoksuja.

Tämä päätöksen myötä saimme ajella vielä muutamat extra mutkat, ennen saapumistamme Christchurchin esikaupunki-alueelle. Vielä lopputankkaus ja muistutus siitä, että kaveria ei jätetä liikenteen tiivistyessä. Kohta olimme onnellisesti perillä luovuttamassa pyöriämme ja taximatkalla kohti hotellia ja tietenkin matkan päättymisen juhla-illallista.

Jouko voittajana paikalla, latausongelmainen S-Strom vaihtui matkan varrella BMW 1200 GS:ään joka on samanlainen, kun tämän kokemuksen myötä tulossa oleva uusi mopo Vampulaan on. Mutkikkaasti kerrottu, mutta Vampulassa nähdään ensi kesänä uusi Gessu.

Pack ja unpack, se on moottoripyörämatkan rutiinitoimenpide. Nyt viimeinen unpack..

Tomi kehuu vuokraamon Nanille Suzukin myrsky ajo-ominaisuuksia…

Kypäräjuomat ja matkan päätös illallinen nautittiin suositussa ravintolassa Christchurchin keskustassa.

Tässä maino ryhmämme, eipä tarvitse juurikaan miettiä kuka kukin on. Vasemmalta Timo, Jouko, Tomi, Esko, Albert, Jyrki, Jaana, Hannu, Juha, Saija ja Jaana. Kuvan otti Rauno.

Albert ja Jyrki pohtii tulevia matkoja

Kiitos ja näkemiin, seuraavalla matkalla tavataan, tervetuloa!