Aamupalan jälkeen Heikki ja Jari lähtivät läheiseen keskustaan nostamaan rahaa automaatilta, mutta reissu oli turha, sillä automaattia ei löytynyt ja pankit aukeavat vasta klo 09.00. No emme jääneet odottelemaan, vaan ajoimme läheiselle Copecin asemalle tankille. Huomasimme kylillä myös moottoripyörä liikkeen.

Lämpötila +3 C, tuulista, mutta kuivaa tien pintaa. Täällä tuulee ajoittain tosi kovaa ja siksi meillä on sadeasut päällä, vaikka ei sataisikaan. Ensimmäiset 20 kilometriä oli melkeinpä ruuhkaa.

Sitten helpotti ja Carretera Austral (PANAM) etelään. Villa Hermosan jälkeen tie nousee ylös Cerro Castillon luonnonpuistoon. Hulppeat maisemat, sillä tie kulkee lumihuippuisten vuorten välissä. Betonitietä, joten ajoimme hissukseen lämpötilan laskettua aina 0-asteeseen. Tienpinta ei kuitenkaan ollut jäässä, mutta joissakin mutkissa oli jonkin verran loskaa. sellaiset 15 kilometriä hieman haasteellisempaa, ennen kuin tie alkaa pikkuhiljaa laskea alas laaksoon, jossa lämpömittari näytti jo +9 C.

Alaspäin ajettaessa yhdessä mutkassa oli Pick-up katollaan, mutta ukko auton vieressä näytti, että on kunnossa ja odottaa hinausautoa, tai pikemminkin jonkin sortin nosturia. Todennäköisesti liikaa vauhtia ja mutka pitkäksi. Tässä kohdin ei kaidetta, mutta sopiva penkka jarruttamassa.

Alhaalla Villa Cerro Castillossa päätittiin nauttia paikallisella Copecilla pystykahvit. Tällä asemalla oli myös Santanderin pankkiautomaatti, josta osa ryhmäläisistä sai nostettua lisää käteistä. Osa ei saanut. Samalla huoltoasemalla saapui kymmenkunta kanadalaista vuokrapyörillä. Tämän ryhmän kanssa ohittelimme vuoron perään toisiamme eri taukopaikoilla. Vielä paikalle saapui myös vanhempi herrasmies Zurichistä, Honda 300-pyörällään. Oli kolmen kuukauden reissulla omalla pyörällään.

Kahvitauon jälkeen päästiin varsinaiseen ”Highlight” osuudelle, eli 156 kilometriä eri tasoista soratietä aina majapaikkaamme asti. Välillä oli mutaisempia osuuksia ja välillä nopeampaa ja välillä hitaampaa osuutta. vastaan tuli paljon Chilen armeijan kuorma-autoja. Puolessa välin alkoi satamaan ja ajaminen oli paikoin hivenen haastavampaa. No, ainakin lämpötilat pyörivät siinä hivenen alle kymmenessä asteessa. Ei kylmä ole ollut, sillä olemme osanneet varautua vallitseviin olosuhteisiin.

Lago General Carreran varressa maisemat olivat huikeita. Hieman ennen Puerto Rio Tranquilan kylää oli tietyö, jossa tavoitimme jälleen kanadalaiset. Lähdimme heidän peräänsä ja katsoin yhdelle sillalle tultaessa, että peränpitäjä meinasi ajaa mutkasta ulos. No, seuraavan pitkän suoran jälkeisessä mutakassa oikealle, nopeutta ja yritystä oli aivan liikaa ja kaveri veti ns. lipat ja vieläpä aika rajun näköisesti. Todennäköisesti jallka poikki tms. No, heidän ryhmänsä ja perässä tullut auto pysähtyivät paikalle. Ajoin heidän kärkensä kiinni ja kävin ilmoittamassa tapahtuneesta.

Puerto Tranquillossa päivä toinen tankkaus ja hieman myöhästynyt lounas läheisessä hampurilais baarissa, jossa soi hyvä musiikki. Selvästi Rock-henkinen henkilökunta, jolta taipui englanti hyvin. Vielä 50 km Hacienda Tres Lagosiin. Tällä osuudella olivat päivän hienoimmat maisemat. Todella upeat.

Perille päästyämme sovittiin illallisaika kahdeksaksi ja laitettiin sauna lämpimään. Mökki on liian vaatimaton ilmaisu näille rakennuksille, joissa majoittaudumme. Näköala järvelle, omat kaminat huoneessa jne.

Saunan päälle minulla onkin aikaa ”runoilla” tätä tekstiä ennen illallista. Hieno ajopäivä. huomenna odotetaan ainakin Argentinan rajalle asti yhtä hulppeita maisemia.

| Päivä 7 | Coyhaique-Aldana 270 km |