Aluksi lyhyt info-pläjäys:

Olemme siis Tulimaassa (esp. Tierra Del Fuego), joka on Etelä-Amerikan eteläisimmässä kärjessä sijaitseva saaristo. Kaksi kolmas osaa kuuluu Chileen ja yksi kolmasosa Argentiinaan. Nimi juurtaa historiaan aina vuoteen 1520, kun ensimmäisenä eurooppalaisena Tulimaan näki portugalilainen Fernao de Magalhaes. Laivaston purjehtiessa Magalhaesin salmen läpi intiaanit polttivat saaren rannoilla merkkitulia varoittaakseen oudosta laivasta. Magalhaes nimesi saaren Tulimaaksi intiaanien nuotioiden mukaan.

Välipäivän viettoa:

Aikaisen aamupalan jälkeen kylille, jossa valokuvausta, shoppausta, postikorttien lähettämistä jne. perus turisti touhua. Vierailtiin vielä uudestaan paikallisessa Hard Rock Cafessa.

Jari, Pertti, sekä veli lähtivät jo aamutuimaan kuuden tunnin pingviini risteilylle beaglen kanavaan. Minä, Heikki, Ilkka, sekä Jani päätimme puolen päivän aikaan ajaa R3-tien (PANAM) loppuun asti, eli vielä 23 kilometriä Bahia Lapataiaan asti. Tästä tiestä oli reilut kymmenen kilometriä soratietä, joka oli vallitsevan vesisateen johdosta muuttunut lähinnä mutavelliksi. Tiellä liikkui myös useita turistibusseja, jotka entisestään huonontavat tien kuntoa.

Perille päästiin ja vähän aikaa kierreltiin jalan ja sitten mopoille. Paluumatkalla vierailtiin myöskin Tierra Del Fuegon luonnonpuistossa kulkevan kapeakiskoisen rautatien lähtöasemalla, jossa nautittiin kahvit. Paluu isolle kirkolle ja hieman lepäilyä.

Illalliselle lähtö huomisen reitti-infon jälkeen noin klo 18.45 ja suuntana läheinen ravintola Saltiere. Toki meille uusi suunta, koska olemme lähteneet aina pääkatua vain itään päin. Nyt siis länteen ja pohjoiseen pikku kujalle. Ravintola Salitressa oli hyvä palvelu, hyvä ruoka ja mukava tunnelma, varsinkin kun musiikki ei pauhannut samaan tahtiin kuin monessa muussa paikassa. Illallisen jälkeen käveltiin kaikki kolme minuuttia takaisin hotellille keräämään voimia viimeistä varsinaista ajopäivää varten.

| Päivä 14 | Ushuaia | Välipäivä 50 km |