Patagonian ja Tierra Del Fuegon reissu on onnellisesti ohitse. Hieman jouduttiin olosuhteitten takia muuttamaan alkuperästä suunnitelmaa. Kokonaismatka aika 18 vrk, josta noin neljä vuorokautta kului lentämiseen ja maakuljetuksiin ennen ja jälkeen mopoilua.

13 ajovuorokautta ja 4325 ”virallista” ajokilometriä. Kahtena välipäivänä ja pyörien nouto- ja luovutuspäivinä ei ajettu kuin tunti tai pari, joten varsinaisia ajopäiviä kertyi 10 kpl.

Lämpötilat olivat, pyöräni mittarin mukaan haarukassa +0 C-+17 C. Enimmäkseen +4 C-+8 C. Lämpötila ei ollut suurin ongelma, vaan tuuli, joka ajoittain oli voimakasta ja paikoin erittäin voimakasta Toiseksi viimeisenä päivänä Punta Arenasissa ajamisen jälkeen jopa vaarallisen voimakasta.

Toki jos kävi hyvä tuuri, niin tuuli oli välillä selän takana. Täytyy muistaa vanha viisaus, ei ole huonoja ajokelejä, on vain huonoja ajovarusteita…

Toinen BMW R 1250 GS, vaihtui Punta Natalesin kohdalla takaiskunvaimentimen rikkoonnuttua varapyöräksi saatuun Moto Morini 650 X-Cape malliin, muutoin pyörien suhteen ns. ”peruskauraa” eli osa porukasta kiristeli pariin otteeseen ketjut jne.

Reitille mahtui komeita Andien lumipeitteisiä vuorenhuippuja, lunta, räntää, sekä vesisadetta. Oli myös satojen kilometrien soratieosuuksia, joiden pinta oli välillä erinomaista, toisinaan mudan ja liejun kyllästämää. Myös asfalttia oli monen tasoista, enimmäkseen kuitenkin priimaa. Argentiinan puolella sijaitsevat varmaankin maailman pisimmät suorat tieosuudet ja niitä riittää.

Eläimiä nähtiin, jos jonkin moisia, varmaankin eräs meille eksoottisimmista olivat laamat, joita varsinkin Tulimaan pohjoisosissa on paljon. Toki osa ryhmästä kävi erillisellä risteilyllä bongaamassa pingviinejä ja merileijonia, sekä joitakin meille tuntemattomia lintuja.

Nähtiin myös hevoslaumoja, lehmiä, lampaita runsaasti, koiria, kissoja, jopa isoja kotkia jne. Mainitaan vielä pari kertaa tien ylitse kulkeneet jotkin matalat ”otukset”, olisikohan jonkin sortin mäyriä tms.?

Chilen ja Argentiinan raja ylitettiin yhteensä neljä kertaa. Pesojen CLP$ ja ARS$, sekä Yhdysvaltojen USD$ dollareiden kanssa ”pelattiin” tilanteen mukaan. Varsinkin Argentiinassa inflaatio on hurjaa. Ruoka oli vaihtelevaa ja sitä oli riittävästi. Virvokkeitakin löytyi joka lähtöön.

Vaikkakin englannilla pärjää siellä sun täällä, jossain hyvin ja jossain ei ollenkaan, niin annan vinkiksi opetella espanjaa, vähintäänkin niin että pärjää:

- lentokentällä ja -koneessa

- raja-asemilla

- pyörävuokraamossa

- hotelleissa

- ravintoloissa

- huoltoasemilla

Ja vaikka noissa yllä mainituissa osassa pärjää täysin englannillakin, niin vähäiselläkin espanjankielen taidolla saa paremman vastaanoton ja palvelun. Pienellä small talkilla hommat sujuu jouheammin...ja ihan varmasti tulee esiin tilateita joiss englannilla ei pärjää lainkaan.

¡Buena suerte con sus estudios!

Kaiken kaikkiaan hieno matka!

Torstai iltana Punta Arenasissa pidettiin päättäjäisillallisen ja matkan virallisen osuuden päättymisen yhteydessä malja-/kiitos puheet, mutta vielä kerran itseni, sekä seikkailu matkatoimisto PeterPanBiken puolesta kiitokset mukana olleille ja kiitokset kaikille Facebookissa ja matkablogissa matkaamme seuranneilla.

Tätä kirjoitusta lukuun ottamatta tarinat kirjoitettu tyyliin lähes suoraan ”satulasta”, joten jokunen kirjoitusvirhe tms. saattaa sisältyä tekstiin.

PS. Mitkään kuvat, tai tarinat eivät parhaimmassakaan tapauksessa voi lopulta välittää sitä tunnelmaa, jonka voi kokea vain itse matkalla...

Life is Now

Harri Hjulgren, matkanjohtaja