Viides matkapäivä alkoi ajolla teeplantaaseille, Kultaiselle Kolmiolle ja edelleen illaksi majapaikkaamme Makong -joen varteen, Chiangkhongin pikkukaupunkiin.

Lähdimme jo vakiintuneeseen tapaan liikkeelle klo 8.00. Parinkymmenen kilometrin jälkeen poistuimme “isolta tieltä” kunnon kiharatielle kohti Myanmarin rajaa. Nyt liikuimme samalla alueella jolla muutama vuosi sitten tapahtunut suomalaisen sukeltajan organisoima luolapelastusoperaatio sai mittavasti julkisuutta.

Meidän aamupäivämme sujui hieman leppoisemmissa tunnelmissa kun ajelimme aamupäiväteelle eräälle teetilalle. Kyllä kelpasi teestä nautiskella ja ihailla laaksoihin aukeavia huippuhienoja teeplantaaseja. Saimme seurata teelehtien kerääjien työskentelyä joka oli mukava sattuma, sillä kuulimme, että sato korjataan kahden viikon välein. Olimme paikalla “prime time”.

Pertillä on aina joku juttu kerrottava, eikä Kimmokaan jää jutunkerronnassa muiden varjoon. Kimmon tunnistaa näkyvistä lainahenkseleistään.

Saako olla teetä? Yhtiömme tarjoaa maistiaiset tarjoiltuna näistä pikkukipoista. Voi ottaa useammankin kupillisen jos maistuu, toteaa matkan harhaanjohtaja Jyrki teetä kaataessaan. Matkanjohtajasta on moneksi, ura teepoikana voisi olla varma valinta? Virta-Pekka ja Keijo etualalla seuraavat tilanteen kehittymistä. Hovi-Pekka varmistaa selustan.

Koska olemme moottoripyörämatkalla, on syytä mainita jotain moottoripyöristäkin. Ettei kirjoiteltaisi pelkästään kauniista maisemista, hyvästä ruoasta, nähtävyyksistä ja muusta jonnin joutavasta…

Tässä kuvassa on siis moottoripyörä, se on uuden karhea Honda Transalp 750 merkiltään. Hondan peilissä huilailee Shoen Neotech -kypärä, joka avattavana mallina on varsin toimiva helteisissä olosuhteissa. Pyörä on laitettu nukkumaan teetauon ajaksi Rukan Air -ajotakin alle, jotta polttava aurinko ei himmentäisi navigaattorin näyttöä. Mukava ja turvallinen takki myös suojaa ja viilentää ajossa käyttäjäänsä. Huomaa kypärän tarran elämän kokoinen viisaus!

Aiemmin teksteissä on vilahtunut nimet Virta-Pekka, Hovi-Pekka, Kotka-Pekka sekä Huittis-Jukka ja Rekka-Jukka. Voidaan todeta, että ajoneuvokalustostamme 50 % on Jukkien ja Pekkojen hallussa:) Ei yhtään Heikkiä…

Kylläisinä teestä ja muutaman kerrotun hauskan jutun jälkeen jatkoimme matkaa. Kiertelimme vieä jonkin aikaa plantaasi-alueen halki kohti väljempiä teitä. Eipä sillä, että näissä teissä, eikä teessäkään olisi ollut moitteen sijaa, vaan päin vastoin.

Mutkat päättyivät ja pääsimme ajamaan jo toista kertaa matkan kuluessa suoraa tietä, kuin kopiota edellisenä päivänä koetusta kaikkine kauppoineen ja muine liikkeineen. Tämä tie oli valtatie 1 jonka kautta kulkee kaikki pohjoinen maantieliikenne Myanmarin ja Thaimaan välillä. Nyt oltiin oikeastaan Thaimaan Utsjoella, sillä tämän pidemmäksi ei enää pääse, eikä oikein tehnyt mieli mennäkään.

Otettiin suunta kohti itää ja Kultaista Kolmiota, kolmen maan rajaa missä Mekong jokeen yhdistyy Myanmarin puolelta virtaava pienempi puronpahanen. Golden Triangel on mielestäni markkinointihenkisten matkailuviranomaisten keksimä mahtipontinen nimi, joka ehkäpä lupaa paljon enemmän kun antaa.

Golden Triangle ja Golden Buddha. Eikä ole ensimmäinen Budhan patsas tällä matkalla, tuskin viimeinenkään.

Golden Triangel ja Golden Budha ovat toki nähtävyyksiä, jota ei voi sivuuttaa. Pitkähäntäveneellä ajaminen jätettiin väliin, se taitaa olla muutenkin katoavaa kansanperinnettä. Huomiolle pantavaa on joen Laosin puoleinen ranta, minne rakennetaan kiinalaisrahoitteisesti valtavaa tornitalojen kasinokaupunkia keskelle viidakkoa?

Virta-Pekka varmistelee, että patsaan ryhti säilyy.

Kultaisessa kolmiossa sijaitsee Oopium museo, joka on ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka. Museo kertoo oopimin viljelystä ja sen aiheuttamista lieve-ilmiöistä ja kaikesta oopiumiin liittyvästä siltä väliltä.
Koska paikkakunnan ainoa hotelli oli remontissa ja muutenkin, koska koko kylä hiljenee illan saapuessa, matkamme jatkui vielä noin 60 km matkan Chiangkhongin kaupunkiin.

Tampereen pojat Mikko ja Jyrki poseeraavat näissä Tammerkoskimaisissa maisemissa kun kalat vedessä - tai ilmassa.

Henkselikerhon kokous, Kimmo ja Keijo asialla. Eipä ole ihme että tauot tahtoo venyä…

Ja tähän liimataan PeterPanBiken tarra. Kimmo liimaa, Huittis-Jukka ja Kotka-Pekka tomivat viralilsina valvojina.

Mauste-Mikko ja mahtava Mekong -joki. Mikko on Thaimaan puolella, taustalla näkyy Laos.

Kimmolla jutut keulii niin kuin pihamaan koriste-esineetkin. Hotellille on matkaa enää 10 kilometriä, mutta päätimme vielä poiketa tähän tutuksi tulleeseen viehättävään maisemakahvilaan.

Chiangkhongissa meitä odotti hieno Teak -hotelli aivan Mekong -joen rantatöyräällä. Se tarjosi upeat näkymät Laosin puolelle jokea. Pilvenpiirtäjistä ei ollut enää tietoakaan, vaan näkymät olivat tavallista ja melkein iänikuista Laosia; siis harvaan asuttua viidakkoa näillä korkeuksilla.

Hotellin pihamaalla kasvaa kauniita kukkia, jotka jo odottavat illan tummetessa huomista auringon nousua.

Kylpyyn, illalliselle ja nukkumaan, tämä agenda päätti ajopäivän. Merkille pantavaa säätilassa on ollut se, että lämpötila alkaa kavuta päivittäin automaattisesti yli +35 C:n. Huomaa taideteos; siis MaeSanHongin 1864:n mutkan mutkatiepaita…

Olipa taas monipuolinen ja elämysrikas ajopäivä vailla vertaansa, tuntuu että maisemat muuttuvat päivä toisensa jälkeen vähän kerrallaan. Matka eteni suunnitellusti ilman kommelluksia ja yhteen hitsautunut ryhmämme soittaa, eli ajaa kun Lontoon filharmoonikot konsanaan, kaverista huolta pitäen.

5 Päivä | Tha Ton - Chiangkhong | 210 km