2 päivä | Andalucia | Teba - Juzcar - Ronda - Caminito - Antequera - Torre | 250 km
Torstai oli toivoa täynnä, eikä vähiten meillä odottaessamme hotellin edessä tuttuja “Teban miehiä” noutamaan meitä sovituille treffeille. Ensimmäiset treffit oli klo 8.30 Torremolinoksessa ja toiset klo 9.30 Tebassa 80 km päässä, missä luottovuokraamomme sijaitsee. Tebassa tapasimme tulevien päivien mielitiettymme, ylpeähköt baijerilaiset bemarit sekä japanialaiset Transalp Hondat.
Pyörät odottelivat meitä ilman sivulaukkuja ollen varustettuina muhkealla perälaukulla, jotta myös top boxeiksi kutsutaan. Paperityöt tehtiin sujuvasti tyyliin “Espanian style”, eli pienta hiomista voisi vielä miettiä…
Säätila oli tänään kuin tavallisena Suomen kesäpäivänä. Lähtölämpötila oli noin 17 C, päivällä se kipusi 24 C:n ja iltaa kohden laski takaisin 18 C:n tietämille. Kelpo keli, ellei lähes täydellinen, ei kylmä eikä kuuma:)
Totutteluajoa ajettiin Tebasta Rondaan leppoisasti kurvailevaa tietä pitkin. Rondan ensimmäinen liikenneympyrä tarjosi mahdollisuuden letkan häntäpäälle pikku harhailuun ja se tietysti käytettiin hyväksi.
Smurffinsininen Juzcar oli paikallaan, mutta viime syksynä paraatipaikalta kadonnut Smurffi oli edelleen teillä tietämättömillä, missä lie; ne Smurffit…
Aamupäiväkahvit juotiin keskenämme isännän poissa ollessa, jonka jälkeen ajeltiin mutkaista paikallistietä pitkin Rondaan lounaalle. Syöminen on mukavaa ja se pitää motoristin hyvällä tuulella.
Rondassa on kuuluisan 1700 luvulla rakennetun sillan lisäksi myös yksi Espanjan vanhimmista härkätaisteluareenoista, joka puolestaan on perustettu jo 1500 luvulla Rondan ratsastusakatemian toimesta.
Meidän roolimme tavallisena MC Donalds asiakkaana rajoittui lähinnä häränlihapihvi -hampurilaisen syöntiin, joka sopi hienosti tähän upeaan ympäristöön ja sen kulttuuriin.
Rondasta pujahdettiin tähän mennessä ehkäpä päivän parhaille mutkateille, jotka veivät meidät monimutkaisesti “suoraan” El Kioskolle, Caminito Del Rayn lähtöpisteelle ja sen padoille. Matkalla padoille poikettiin tietysti kahville Ardelesissa, ettei ajohommat mene rehkimiseksi…
Koko päivän ajan kummaksuttanut sumu alkoi kertoa todellisen olomuotonsa kun kurvailimme vuoristoon kohti entistä merenpohjaa ja samalla alueen korkeinta vuorta, 1200 m korkeudessa olevaa Torcal de Antequeraa. Hiekkainen sumupilvi, terveiset Saharasta, peitti auringon ja näkymät laaksoon, eikä tämä jurakautinen kalliomuodostelma saanut meiltä sen enempää huomiota osakseen.
Kuudenkymmenen kilometrin matkaan Torremolinokseen käytettiin pari tuntia, tässä on jo mukana loppupään moottoritie osuuskin. Nopeasti kertoen voisi todeta että tie oli sopivan mutkainen, juuri sellainen mitä oltiin lähdetty hakemaankin, ja samalla yksi nistä monista.
Illemmalla löysimme itsemme takuuvarmasta Bodega Guerolasta joka kokkaili meille yli 60 vuoden kokemuksella maukkaita kala-aterioitaan. “Tilataanpa kunnolla ruokaa pöytään ja laitetaan lautaset kiertämään niin, että muutkin saavat maistaa”, oli illan teema joka toimi erinomaisesti.
Olipa hieno ajopäivä ja sen kruunasi hieno illallinen. Tähän oli hyvä päättää ensimmäinen ja samalla kommellusvapaa ajopäivä. Kaksi 750 Hondaa, kolme 750/850 Gessu Bemaria ja neljä 1250 isoa gessua veti jo täysillä hirsiä hotellin vartioidulla parkkipaikalla, kun saavuimme kaupungilta takaisin Välimeren rantamaisemiin.
Andalucia, aja ja koe.
Vuokrauspapereiden täyttö- ja täydennysrutiinit käynnissä.
Tämän Navi Padin vielä pyöräytän tähän kiinni niin alkaa olla valmista, tuumaili Jyrki itsekseen Rukan upouusi Madacasca-R ajoasu yllään, jotka on varsin passelit vetimet näille selkosille..
Smurffikylä Juzcar, mutta Suursmurffi on kadonnut kun tuhka tuuleen.
Olisiko Velholla sormensa pelissä asian suhteen?
BMW Moottoripyöräkerhon Pirkanmaan alueen jäsenet Juha ja Elina todistelevat syyttömyyttään Suur Smurffin katoamistapaukseen liittyen. Olisi ollut liian huomiota herättävää olla osallisena katoamiseen.
Lets go, lähdetään Rondaan syömään.
Klasu, Jarmo ja Tommy Rondassa. Näitä herroja ei Caminiton retkelle saatu, vaikka cliffhangaus näyttäsi sujuvan luontevasti hieman urbaanimmassa ympäristössä.
Nice -energiaa, laittakaahan pojat töppöstä toisensa eteen, ryhmän komentoorat kannustavat joukkoja.
Pakollinen luokkakuva Rondan Plaza de Toron edustalla. Jarmo, Jani, Esa, Jaana, Klaus, Jouko, Tommy, Minna, Elina ja Juha.
Kyllä mies voi olla komea, tietää Tommy.
Haastajana Jarmo, huomaa määrätietoinen katse ja Rukka olkaimet.
The Edge, rotkon reunalla..
Suunnistus- ja äänentoistotekniikka kuntoon. samalla uudet FinFonicin yksilöllisesti valetut korvatulpat pääsevät tositestiin. Melu pois, mutta ääni saa jäädä - toimii!
Torcal de Antequeran pannukakkukalliot hiekkasumun verhoamana. Saharan autiomaa muistaa omiaan.
Näköalaa olisi, mutta hiekkapöly estää tekemästä tarkempia näköhavaintoja. Pää-asia on kuitenkin tiedossa, Life is ….
Juha, Esa ja Tommy Torqal de Antequeiran näköalattomalla näköalapaikalla.
Kipin kapin kotiin ja illalliselle.
Hyvä ruoka, parempi mieli; vaikka kukaan ole ehtinyt pahalla mielellä ollakaan. Esa, Jani, Jarmo ja Jaana kala-aterioiden ääressä.
Päivän pölyt kurkusta alas, Tommy näyttää mallia kuinka se tehdään. Pöydän päässä huuhtelukierroksella ovat Juha ja Elina.