Lämmin, mutta hieman hiekkapilvinen aamu ilman Välimereltä kajastavaa auringonnousua saatteli meidät kolmannen ajopäivän taipaleelle tuttuun tapaan klo 8.30 - tasan:) Aamutankkaus hoidettiin lähi-Shellillä, mistä matka jatkui kohti Benalmadenaa. Aamupäivän ensimmäiset 70 kilometriä ajettiin niin sanotusti kytkinvipu rannan puolella aina Esteponaan saakka. Matkan varrelle jäi Benalmedena, Torremuelle, Torreblanca, Mijas, Calahonda, Alcantara ja muita tutun nimisiä kyliä. Napakan startin ansiosta pääsimme liikkeelle lauantai-aamun liikenteen vasta heräillessä ollen Esteponan kupeessa ennen lauantai-aamupäivän liikenteen vilkastumista.

Esteponasta otettiin suunta kohti pohjoista, Välimeren samalla jäädessä taaksemme tämän päivän osalta. Seuraavan puolituntisen kuluessa ajettiin noin 1000 metrin korkeuteen vuoren huipulle, jotta toiselta puolelta päästiin taas ajamaan sitä alaspäin. Sehän se on pelin henki tällä matkalla:)

Noin 3-4 vuotta sitten Sierra Bermejan luonnonpuistossa raivonnut laaja metsäpalo poltti lähes kaiken kaiken elävän karrelle, tai ainakin pikimustaksi. Nyt näki hyvin, että jako oli tehty luonnon elpymisen osalta kahteen osaan. Pystyyn palaneet ja kaatuneet puut olivat menneitä, mutta vähemmän siipeensä saaneet pukkasivat jo kovaa vauhtia uutta kukkaa ja neulasta.

Ensimmäinen kahvitauko pidettiin vuoren toisella puolella. Tauon jälkeen, hetken ajettuamme pysähdyimme Korkkitammipuita tutkimaan, sillä oltiin tulossa alueelle, jossa korkkia viljeltiin laajemminkin.

Hyvä ruoka parempi mieli; ja ettei paha mieli olisi edes tullut mieleen, Ubriquen kupeessa poikettiinkin jo lounaalle. Kokki ei ollut ehtinyt töihin vielä iltapäivään mennessä, mutta loistokas juusto- jamon tapas-ateria kannettiin luontevasti pöytäämme ja pääsimme nauttimaan paikallisia herkkuja.

Seuraava kohteemme oli Grazalema. Sinne olisi päässyt oikotietä pitkin kiertämällä vuoristoa vastapäivään vievää tietä pitkin, mutta siihen houkutukseen emme tarttuneet. Positiivisesti myötäpäivään ajaessa tiedossa oli upea serpentiinitie, joten viimeisen ajopäivän ylämäki-optio hyödynnettiin iloisin mielin.

Tiedät sen tunteen kun kantataan ylämäkeen? Kallista ja kaasuta, unohda jarrut ja anna palaa…
Pian oltiin huipulla jälleen, mutta ei millä tahansa nyppylällä, vaan ajopäivän viimeisellä poseeraus paikalla. Otettiin vielä viimeinen luokkakuva ennen kuin laskeuduttiin Grazalemaan kahvittelemaan..

Tommy ja Jyrki esittävät miten Ducatilla näitä mutkia ajettaisiin.

Tiet olivat mitä olivat, ja ne olivat kuin mahtavasti ylös-alas vuorenrinteitä kurvaileva moottorirata, jota edettiin maltillisesti ja vastuullisesti, paitsi hauskuudesta ei tingitty yhtään!

Grazalemasta noustiin vielä kerran takaisin vuoristoon josta johti tämän päivän mahtavin tie-yllätys kohti Zaharaa. Koska yllätys ei ole yllätys jos siitä kerrotaan etukäteen, siitä ei nyt sen tarkemmin kerrota. Se pitää itse ajaa ja kokea.

Grazalemasta enää 50 km matka erotti meidät Tebasta, matkan päätepisteestä, missä pyörät luovutettiin ja mistä matkaa Torremolinokseen jatkettiin Teban miesten yhteiskuljetuksella.

Maittava ja laadukas illallinen kruunasi ajopäivän ja itse asiassa koka matkan, sillä seuraavana aamuna herättyään jokainen olisi vapaa omille teilleen. Useimman tie johti läheiselle Malaga Aeropuertolle ja siltä takaisin kotimaan hangille kesää odottelemaan.

Illallinen Torremolinoksessa. Hartaaksi vetää pelkästään ruokalistan tutkiskelukin.

Kiitos loistavalle yhdeksän pyörän ja yhteensä 11 matkalaisen ryhmälle upeasta matkaseurasta. Taas taisi käydä niin,, että matkaan sattui erityisen hyvä porukka, mistähän se oikein johtuu?

4 päivä | Andalucia | Torre - Marbella - Estepona - Algatocin - Grazalema - Zahara - Teba | 285 km