Matkan viimeisen ajopäivän aamuna ei tarvinnut edes arvailla sataako tänään, sillä sen näki, kuuli ja viimeistään tunsi ihollaan. Pysäköimme pyörämme edellisenä iltana hotellin pysäköintialueelle, mistä ne olisi ollut näppärä kaivaa aamulla auringonsuojakatosten alta esiin ;)

Mutta mutta, pysäköinnin maksaminen olikin jo toinen asia, sillä neljän tähden hotellissa ei voinut maksaa pysäköintiä suoraan respaan. Ne maksetaan pysäköintialueen automaattiin, joka puolestaan toimii kolikoilla. Sattuipa juuri tällä kerralla käymään niin, että minulla ei ollut mukanani 120 kappaletta yhden euron kolikoita joilla olisin voinut pelata pajatsoa pysäköintilippuautomaatin kanssa. Joku porsaanreikä tähän oli keksittävä, jotta päästäisiin jatkamaan matkaa ja se porsaan kokoinen reikä löytyikin puomin ja seinän välistä.

Aamutoimiin kuuluu kuljettajien ja pyörien tankkaus. Kun pyörät oli tankattu, löimme Matin kanssa läpyt ja Matti lähti ajamaan kohti kotia, eli Suomea. Me muut suoritimme “kadota kaverisi leikin” jatko-osan ennen kuin pääsimme toden teolla suorittamaan “tehtävää sateessa”.

Värikkäät sadevaatteet paitsi erottaa motoristin ja sadepisaran toisistaan, ne lisäävät merkittävästi havaittavuutta liikenteessä. Asialliset varusteet aina on hyvä varata matkaan, satoi tai paistoi.

Reippaan tunnin ajon jälkeen poikkesimme pikku kuppilaan kahville ja lämmittelemään. Ulkolämpötila oli noin +12C, vettä tuli kuin aisaa ja hanskat jokaisella likomärkinä. Gessuvoittoiseen kalustoomme kuului kaksi muuten hienoa Transalpia, mutta niissä ei ollut kahvanlämppäreitä, joten käsien lämmittely oli paikallaan.

Kahvilan lattia sai huuhtelun meidän sadeasujen valuttaman veden ansiosta, joten pikku pyöräytys mopilla oli paikallaan lähdettyämme matkaamme.

Päivän kuluessa ei kuvia sateen takia napsittu. Se oli harmi, sillä juuri tänä sateisena päivänä ylitettiin Portugalin ja Espanjan välisellä raja-alueella vuoristossa oleva Parque National Beneda-Gerêsin kansallispuisto. Peneda-Gerêsin kansallispuisto on kuin oma satumaansa joka tarjoaa kävijälleen monenlaisia luonto-elämyksiä.

Portugalin ainoassa kansallispuissa kulkee vapaana muun muassa villihevosia. Puistossa asustava Iberiansusikanta on myös vahva. Reitin varressa näet vuoristopuroja, koskia sekä termaalisia lähteitä kaiken rehevän ja monipuolisen luonnon ja sen muun harvinaisen eläinkannan lisäksi.

Motoristin kannalta tämä maisema ja roomalainen tie paikoin jopa 1600 -luvulla rakennettuine siltoineen on yksi parhaista reiteistä koko Etelä-Euroopassa. Jos lähdet kaahaamaan, tämä on väärä tie, mutta mutkista pitävälle hitaan ajon nautiskelijalle tämä on se juttu, ehdottomasti. Jos sen ajaa läpi pysähtymättä, ajaa onnensa ohi.

Lounas nautittiin Espanjan puolella. Pitää todeta, Espanjassa homma käy aivan toiseen malliin kun Portugalissa. Pian pöytiin istuttuamme alkoi ruokaa tulemaan, vaikka mitään ei edes tilattu. Ja kun tilattiin, lisää ruokaa kannettiin pöytään niin että ei tarvinnut nälkäänsä miettiä. Kahvit kuului samaan settiin.

Paluumatka Espanjasta Portugaliin ajettiin joutuisaa, loivia ja välillä hieman kireämpiäkin mutkia tehnyttä tietä pitkin. Kylläpä meno maistui ja kuinka hyvin olisi maittanutkaan, jos oltaisiin päästy kurvailemaan kuivalla tiellä. Monelle tästä ajopäivästä tuli luottamuksen päivä, opi luottamaan renkaisiin ja omaan ajotaitoosi, osaat kyllä.

Viimeiset 30 km ajettiin moottoritietä Portoon. Kaupungilla tankattiin pyörät ja lopuksi suhautettiin vuokraamolle palauttamaan ne. Tehokas ja täsmällinen luovutustarkastus tehtiin pyörä kerrallaan, jämpti on jämptiä ja noudatti reilun pelin sääntöjä.

Majoituimme Legendary Porto Hotelliin. Yhtenä joukkona suunnistimme klo 9.00. alkavalle matkan päättöillalliselle läheiseen Club 21 ravintolaan. Pöytä oli varattu ennen matkaa ja se löytyi Mr. Peter Panin nimellä. Nimi oli helpompi kirjoittaa varauskirjaan kuin esimerkiksi Jyrki Antero Lehtinen.
Asiasta toiseen, Antero on vanha Portugalilainen etunimi joka lausutaan aan tero:) Mutta Peter Pan toimii kaikkialla.

Päivä 7 | Portugalin kierros | Guimaraes - Porto | 225 km