Kroatia - Bosnia Herzegovia – Serbia | yksi päivä, kolme valtiota

Matka Pozegasta Pozegaan ei ole yhtä lyhyt kuin maailman lyhin työmatka on - tuumasta toimeen:)

Etäisyyttä näillä kahdella kaupungilla on keskenään noin 370 kilometriä. Lähtöpaikkamme, ensimmäinen Pozega sijaitsee Kroatiassa ja toinen Serbiassa, väliin jää Bosnia Herzegovina. Osapuilleen sama matka kuin Koski HL:stä Koski TL:ään, joka niin vanhoja asioita muistaa. Sama nimi, mutta eri heimo.

Kroatian harjoiteltiin rajamuodollisuuksia, tästä portista sisään ja tästä ulos, ajettiin muutama sata metriä eteenpäin ja tehtiin sama uudelleen, “passport, dokument” - toistot tuovat turvallisuutta ja varmuutta niiden esittämiseen.. Esitetyt passit saatiin takaisin leimojen kera ja matka jatkui.

Aamulla ajeltiin Kroatian pohjoisosaa pitkin mukavan letkeitä mutkateitä noin 80 kilometrin matka suuntana itä, kunnes saavuimme Dakovaan, missä pidimme noin tunnin “kaffe bar” paussin. Dakovassa oli mukavan näköinen kävelykatu, joten leppoisa käyskentely lauantai-aamupäivän leppoisissa tunnelmissa sopi meille hienosti.

Dakovasta käännyttiin etelään kohti Bosnia Herzegovinan rajaa. Nyt oltiin oikeasti menossa ulkomaille ja edessä oli rajamuodollisuudet ulos Kroatiasta tyyliin “old style”.

Kirjasimme itsemme Bosnia Herzegovinaan ja matka jatkui. Pian rajan jälkeen huomasimme erääseen rakennuksen piirretyn muraalin, joka esitti serbiarmeijan sotapäällikkö Ratko Mladicia, sittemmin sotarikollista.
Rajan Bosnia Herzegovinan puolella rakennukset olivat jonkin verran rähjäisempiä kuin Kroatiassa oli ollut.

Maan yleisilme vaikutti jotenkin suttuiselta kaikkine tienvarsissa sijaitsevine autonrengasröykkiöineen ja romukasoineen. Monet tiilitalot odottelivat vielä rappausta päälleen, mutta luonto oli vihreää, mutkia riitti ja aurinko paistoi:)

Noin tunnin ajon jälkeen päätimme poiketa kahvilaan, jonka energinen isäntä kysyi halusimmeko syödä jotakin. Kyllä maistuu, todettiin ja siitä alkoi seikkailu paikallisen herrasmiehen opastamana läheiseen lomapaikkaan, joka osoittautui oikeaksi Huvikummuksi. Huvikummun miespuolinen Isäntä-Peppi odotteli meitä tarjotin kädessä pihamaalla ja ojensi jokaiselle lasillisen kirkasta juomaa joka maistui väkevälle ja oli ilmeisesti pontikkaa ja sitä tarjottiin avokätisesti lisää.

Kerroimme, että tulimme vain syömään eikä juomahommat oikein sovi yhteen moottoripyöräilyn kanssa. Huvikummussa vietettiin mukava lounashetki, jonka jälkeen suunnattiin takaisin mutkaisille teille.

Mutkaiset tiet veivät meidät Serbian rajalle. Leimasimme itsemme ulos Bosnia Herzegovinasta ja siirryimme seuraavalle leimaamisasemalle Serbian puolelle. Minne turisti on menossa, tiedusteli ehkä hieman jäyhä ilmeinen poliisi lasikopistaan? Jätimme sanomatta taikasanan Kosovo, sillä Kosovon matkat ei ole kovin suosittuja Serbiassa.