Päivä 10 | Balkanin lenkki | Sarajevo - Osijek | 387 km
Maan vaihto Bosnia Herzegovinasta Kroatiaan.
Sunnuntai-aamu Sarajevossa ei käynnistynyt niin kuin kesä aamu Strömsössä. Illan ilo pyörien lukitsemisesta ja kontrolloinnista vaihtui hienoiseen epäuskoon kun huomattiin, että porttiin laittamamme yli sadan euron Abloy lukko roikkui löysänä portin pielessä. Joku kehveli oli leikannut sen yöllä rälläkällä poikki ja lukinnut alkuperäsen lukon samaan paikkaan.
Oli sellainen tilanne, että portti ei oikein glider in eikä glider ut, vaan se oli tukevasti lukossa, jollakin siihen avain ja pyörät kunnolla jumissa pihan puolella. Varmuuden vakuudeksi portin ulkopuolelle oli pysäköity Balkanin kansallisauto, VW Golf, estämään portin aukeamisen ja pyörien ulospääsyn.
Hotellissa ei ollut henkilökuntaa lainkaan, jotta oltaisiin päästy selvittämään arvoitusta tarkemmin. Pikaisen tuumaustauon jälkeen päätettiin alkaa omatoimiseksi. Pyörät onnistuttiin liu’uttamaan pikkuportista ulos yksi kerrallaan, mutta Jukan Wingi ei samasta reiästä enää ulos mahtunut. Päätettiin että kansanauto saisi tehdä tilaa operaatiolle, niin älyttömästi kun se oli pysäköitykin.
Nostotalkoiden aikana auton varashälytin alkoi huutamaan ja kohta saatiin kuljettajakin paikalle. Lukkoasioihin ja nosto-operaatioon ei värikkään sanailun jälkeen saatu varsinaista yhteisymmärrystä aikaiseksi, joten poistuimme paikalta. Ihan Ry…än meininkiä, käsitykseni että Bosnia Herzegovina edustaa kaikkein taantumuksellisinta Balkania, vain vahvistui, jos kymmenen päivän kokemuksella näin voi arvioida
Suunnistimme kohti Sarajavon 1980 Olympialaisten suoritus- ja palkintojenjakopaikkaa joka sijaitsi noin 20 kilometrin päässä majapaikastamme.. Eilen sateessa ei viitsitty suorituspaikoille poiketa, mutta tänään asia paikattiin - sateessa tietenkin. Kaikki olympilaisiin liittyvä infastruktuuri kukoisti komeasti, jos ajettelee koivikkoa ja sammalpeitettä, mikä peitti lähes kaikki alueen rakennelmat.
Yhteis- ja yksityiskuvat otettiin ja lähdimme aamupala paikkaa hakemaan sateen ropistessa. Ei ole aamiaista turistille, on sunnuntai…
Pyörät tankattiin Gazpromilla ja ostimme aamukahvit ja pikkupurtavatkyytipojaksi. “Kahvit maksetaan tälle kassalle, mutta sämpylät tuonne toiselle” oli marssijärjestys tietenkin…!
Lähdimme ja lähdimme ajamaan kohti Kroatiaa, missä päivä paistaisi. Monipuolinen reittimme vei meidät vesisateessa ja salamoiden saattelemana Srebrenizaan, eikä tukevammasta aamiaisesta ollut tietoakaan.
Yllättäen erään kurvin jälkeen havaitsimme jonkin motoklubin jossa oli vilkas meininki päällä. Tehtiin tottuneesti U-käännökset ja tiedustelemaan, onko klubilla mahdollisesti ruokatarjoilua. Kyllä oli tarjoilua, eikä maksanut mitään. Meitä kohdeltiin kuin kunniavieraita ja popsimme vatsamme täyteen vieraanvaraisten isäntiemme seurassa.
Sade jatkui ja sitä riitti melkein Kroatiaan rajalle asti. Kroatiassa kuitenkin päivä paistoi ja ajelimme suoria teitä pitkin sadeasut lepattaen ja niitä kuivatellen kohti Osijekin kaupungin hienoa majapaikkaamme.
Sadetta tänään kesti yhtäjaksoisesti noin 10 tunnin ajan, ja sitä riitti. Teiden varret valuivat vettä valtoimenaan ja vesilammikot peittivät paikoin tien pinnan kokonaan. Olipa hauska kokemus tämäkin..
Tässä “pehtopankista” ei ruokaa tai kahvia saa, mutta olutta ja viinaksia olisi tarjolla, maistuuko?
Ei maistunut, jatketaan matkaa.
Argentum Srebrenica MC Club oli vieraanvarainen isäntä ja “Finski motorist” sai syödäkseen kunnon lounaan.
Takki naulaan ja syömään.
Maistuuko lammas, käykäähän kiinni..
Kunnon sateessa ei juurikaan kuvia otettu, mutta loppujen lopuksi illalla taas istuttiin ruokapäydässä ennen hyvin ansaittuja yöunia.
