Päivä +1 | Balkanin lenkki | Budapest - Zakopane | 352 km
Tänään taas vaihdettiin maita. Aamulla oli lähtö Unkarista ja ohjelmassa oli Slovakian kautta ajo Puolaan.
Budapestissä päivä paistoi aamulla lämpimästi kun nostimme hissillä pyörät hotellin kellarin autotallista kadulle. Virallinen Balkanin Lenkki -matka oli nyt ajettu ja alkoi ohjattu ja vapaaehtoinen kotimatka ennalta sovitun ohjelman mukaisesti.
Hei nyt sitte Finski motorist, toivotti hotellin autotallin hissiä ohjaillut virkailija.
Viimeinen pari tallista ulos ja lenkille!
Poistuminen yli Tonavan rautasiltaa pitkin Pestistä Budan puolelle kruunasi uuden matkan aloituksen. Edellistä matkaa oli jäljellä enää lopputankkaus, jonka jälkeen oltiin taas omillaan. Myös Jukka osallistui lopputankkaukseen ennen kotimatkaansa. “Hei ny sitte” on suomalaisen miehen rehti tapa kiittää pyörän päällä istuen parin viikon reissuseurasta ja porhaltaa omille teilleen suorinta ja nopeinta reittiä kohti Suomea.
Meillä muilla, eli seitsemällä henkilöllä matka vielä jatkui kohti pohjoista seuraavaan yöpymisetappiin, Puolan talviurheilukaupunki Zakopaneen..Budapestin jälkeen matka jatkui tyyliin “Pustan poikia ollaan” eli melko tasaisissa maisemissa Unkarilaiskyliä ja niiden asumuksia ihastellen. Ajatuksena oli päästä Tatra -vuoristoon, missä taas mäkiä ja mutkia riittäisi.
Mutta kuinka ollakaan, Slovakian puolelle tultuamme maisemat muuttuivat täysin. Olin piirrellyt suorimman reitin karttaohjelmallani kohti Tatraa, mutta oli jäänyt merkille panematta, että pohjois-etelä -suunnassa “joutuukin ylittämään pari vuorijonoa” ennen pääsyä Tarra -vuoristoon. Enää ei puhettakaan Pustasta, vaan nyt päästeltiin sellaisia huippuluokan mutkateitä paikoin yli 1000 metrin korkeudessa, että alkoi alkumatkan Hartz -vuoriston tiet tuntumaan kesyiltä näiden rinnalla. Käytännöllisesti katsoen Slovakiassa ei ajettu yhtään tylsää pätkää, vaan päivän reitit ja maisemat olivat aivan superhienoja. Illaksi saavuimme Zakopaneen, eikä ollut Tatran Puolan puoleisen rinteen teissäkään moitteen sijaa. Huippuhieno ja reittin topografin puolesta yllätyksellinen ajopäivä kerta kaikkiaan! Zakopanessa oli täysi turistisähinä päällä, ja sulauduimme sujuvasti tähän joukkoon.
Taukoja pidettiin noin tunnein välein, joskus useammin, joskus harvemmin. Riippuu usein siitä, onko mukavaa ja sopivaa taukopaikkaa.
Tarralla ollaan.
Zakopane
Jykevä 1974 “vanhaan hyvään aikaan” rakennettu hotelli. Majapaikkojen valintaperuste menee seuraavassa järjestyksessä: 1. Pyörät omalle lukitulle parkkialueelle hotellin oven eteen, 2. Hotelli hyvällä paikalla aivan keskustan tuntumassa, 3. Huoneet saa olla siistejä ja puhtaita, mutta yhden yön yöpymiseen ei kannata haaskata liikoja, 4. Aamiainen hotellissa on hyvä olla.
Illallinen?
Ilta Zakopanessa.