Kohti Montenegroa, lomakaupunki Kotoria ja tulevaa vapaapäivää.

Tänään ajettiin viimeinen ajopäivä Albaniassa ja siirryttiin seuraavan valtion asiakkaiksi. Ylitimme Montenegron rajan ja vierailmme valtiossa jo toisen kerran kuluvan matkan aikana.

Taakse jäi vanhojen Mersujen viimeinen sijoituspaikka, Albania. Taakse jäi myös kiilareiden, kaahareiden ja poliisien luvattu maa. Matkan kuluessa ei missään maassa olla nähty edes yhteensä niin paljon poliiseja ja nopeuksien puskakyttäämistä kuin Albaniassa. Eikä ihme, sillä Albanian nopeusrajoitusmerkkien sijoittelussa ei mielestäni ole juurikaan järkeä, jonka on todennut myös paikalliset autoilijat.

Nopeusrajoitusmerkit ovat kun sattumanvaraisesti taivaasta tipautettu paikalleen, eikä näin ollen ole kovin omiaan herättämään niiden kunnioitusta. Suoralla 100 km/h tiellä voi jostakin syystä olla yht´äkkiä 40 km/h rajoitus. Ja jokaisessa mutkassa tietenkin…

Jokainen Albaani on ilmeisesti jo syntyessään keskimääräistä kovempi kuski, se on aivan selvä asia. Koko Balkanin maat on myös VW Golfien lopullinen osoite ja niillä ajetaan niin kauan, kun pakoputki jaksaa mustaa savua ulos työntää, mutta kunnon Albaani ajaa kyllä Mersulla. Meno on raikasta, mutta ei turvatonta. Täällä kyllä pärjää kun ei osoita minkäänlaista merkkiä siitä että olisi huomannut, että kaveri on tunkemassa sivuteiltä eteen. Tulee kyllä jos päästää:) Tullaan kyllä toistekin, siitä ei ole epäilystäkään.

Albanian ja Montenergon rajat ylitettiin kohtuullisen nopeasti, dokument oli kunnossa ja Montenegro tuntui jo kotoisalta, eurokin kävi maksuvälineeksi. Kävihän ne Albaniassakin, mutta kauppamies pyöritti helposti kurssin sopivaksi ja antoi vaihtorahana paikallista valuuttaa, jolla ei ole mitään virkaa Albanian ulkopuolella.

Tässä nukuttiin yö ja isännät pari kerrosta ylempänä. Albania on turvallinen maa myös Baijerilaisille Moottori Wekottimille ja mikäpä sitä oli yöpyä AirRiverTiigers -mc clubin jäsenten ja Samurai-Hondien siipien suojassa.

Durresin rantahotellin aamupala vei jaetun ensimmäisen palkinnon Ohridin ranta-aamiaisen kanssa.

Durresista matka jatkui kohti Montenegron rajaa ehkäpä Albanian pisintä hidaskatua pitkin. Ainoa toimiva hidaste oli maantiehen poikittain kaivettu oja, josta sorat ovat kadonneet liikenteen myötä. Niihin on pakko hiljentää jos ei aio tehdä asiaa akseli- tai rengaskauppaan:)

Tie Kotoriin vei lopulta vuoroston kautta aina 1350 metrin korkeuteen, mistä laskeuduimme 1100 luvulta alkaen tässä paikassa olleeseen kaupunkiin ja otimme Villat käyttöömme. Majoittuminen aivan meren rantaan rantakadulle päätti ajopäivän ja aloitti alkavan vapaapäivän illan luontevasti.

Päivä 7 | Balkanin lenkki | Durres - Kotor | 245 km