2. Päivä | Levi - Kilpisjärvi - Tromsö | 450 km
Hullu Poro tarjosi aamiaisen klo 7.00. Yhden tunnin kestäneen märehtimisen ja pakkaamisen jälkeen oltiin jo klo 8.00 tietämillä painamassa starttinappulaa. Oli tulossa hieno päivä myös säiden puolesta, lämpötila yön jäljiltä kipusi kohti +20C:tta ollen huikemmillaan päälle +25 C:n. Matkan ensimmäinen etappi Muonioon taittui melkein huomaamatta, eikä sinne jaksettu pysähtyä edes tauolle alle tunnin ajon jälkeen. Pikku hyppely pidettiin virallisen ohjeistuksen mukaisesti tunnin välein, minuuttilukemalla 59.00 min. Pian matkaa jatkettiin jo kohti Kilpisjärveä.
Kilpisjärvellä tankattiin pyörät ja samalla piti tankata kuskitkin, mutta lounasta tarjoiltiin vasta klo 13.30 alkaen.
Ei kuulemma ole ollut ruokailjoista pulaa, mutta ongelma kilpistyi kokin puutteeseen. Koska ei ole kokkia, ei aiemmin tule ruokaa. Kokit ovat niin sanotusti kortilla nykyään, eikä Saana -tunturin ympäristö ole onnistunut houkuttelemaan kokkia edes kesätöihin. Meidän mielestä ympäristö ja maisemat eivät tästä juurikaan voi parantua, mutta me emme olekaan kokkeja, vaan motoristeja.
Jussi, Jukka ja Jarmo pitävät Levillä ajoonlähtötarkastusta kaikille J -kirjaimella alkaville motoristeille.
Marju on tunnelmissaan Kilpisjärven retkelymajan maisemissa. Tuolla on muuten Saana -tunturi…
Ensimmäiset matkamuistot on hankittu, aikaa hankintaan meni lähdöstä laskien alle neljä tuntia. Viime kerralla nämä jäivät hankkimatta, joten ostoslista oli selkeä tältä osin.
Eikä oltu ainoita ostajia, vaikka Jouko yritti toppuutella Minnaa selittämällä, että uuden Gessun kyytiin ei kyllä mahdu mitään extraa, lausahdus koski siis hankittua Buffia.
Norjan puolella maisemat tunnetusti muuttuvat kuin veitsellä leikaten. Skibotnin jälkeen saatiin vielä merelliset tuoksut mukaan aistimaailmaan, joten kyllä meidän kelpasi ajella kauniina kesäpäivänä pitkin vuonon laitaa.
On maisemat kohdallaan…
Aika lailla perussettiä - siis settiä mihin ei kyllästy koskaan.
Tromssaan saavuimme jo klo 16.00 tietämillä. Tromssan kaupunkikuvan ykkösmannekiini, 60 -luvulla rakennettu silta oli pintaremontissa ja poissa liikenteestä, joten pääsimme kiertämään saarelle meren pohjan alitse rakennetun tunnelin kautta. Hotellille päästyämme nautimme hetken ns. omasta ajasta, ennen kun kokoonnuimme yhteiselle illalliselle Bardus Bistroon. Kylläpä ajokilometreiltään pitkältä kuulostavan päivän saa kuin huomaamatta pakettiin, kun kaikki olosuhteet ovat niin kohdallaan, kun vain olla voi, ja nyt oli.
Sanotaan, että hyvä ruoka, parempi mieli. Sanonta pitää kirjaimellisesti paikkansa, vaikka kukaan ei pahalla mielellä ollutkaan. Jussi, Pertti ja Jukka kertovat elävästi juttujaan ja pitävät hauskaa kaikkien iloksi.
Marju ja Matti seuraavat pöydän päästä miten juttu etenee ja kertovat omista kokemuksistaan kerrotun tarinan lainehtiessa laidalta toiselle.