6. Päivä | Leknes - Å - Svolvaer | 210 km

Yö Leknesin Scandicissa sujui mallikkaasti, ei ollut palohälytykisiä eikä muutakaan lisäohjelmaa.

Vähäliikenteinen, lähes tyhjä maisematie vei meidät monen mutkan kautta Å:hon. Pilvet karkasivat ja saimme nautiskella heleässä auringonpaisteessa Å:ssa oleskelusta. Sen leipomossa nautimme uunituoreet korvapuustit ja kahvit juuri ennen kuin turistivirta valtasi koko leipomon. Kahvittelun jälkeen siirryimme ottamaan hienoja kuvia nimen kärjestä, ennen kuin turistit kahvitauoltaan ehtivät sinne poseeraamaan. Ne turistit..

Tänään ajettiin matkan parhaat kilometrit maisemiensa puolesta. Tai mikä tai kuka sen nyt määrää että ne olisi juuri tällä osuudella, sillä mahtavia maisemia on nähty jo monen päivän ajan.

Klo 9.00 startti osoittautui hyväksi valinnaksi matkalla Å:hon. Olimme koko matkan ajan runsaan kanin loikan verran edellä muusta liikenteestä ja sen tuomista turisteista, säätila tosin oli alkumatkasta hieman pilvinen, mutta ei satanut.

Jouko ja Minna matkalla Lofottien kärkeen.

Luokkakuva 1. Jussi, Matti, Marju, Jouko, Jaana, Minna, Jussi, Jukka ja Pertti.

Luokkakuva 2. Lofootit 202407: Pertti, Jouko, Jukka, Minna, Jussi, Matti, Jussi ja Marju.

Paluumatka Å:sta sujui samaa tietä kuin tullessakin, koska ei ole muita teitä. Majapaikkamme Leknesin kohdalla siirryttiin merenranta maisemiin, sille samalle tielle jota olimme edellisenä päivänä sateessa ajaneet Leknesiin. Maisemat näyttivät nyt päivänpaisteessa aivan toisenlaiselta kuin tullessa, sillä sateen tihkussa kaikki näyttää vain harmaalta.

Jos yksi tankkaa, niin kaikki tankkaa. Jälleen ilmaista bensaa jaossa, kuka ottaa? Kaikki tankkasivat:)

Jouko on yleensä kiireinen, mutta hän ehtii aina hetkeksi poseeraamaan.

Yoko mennään, kyselee Jussi ja valmiina on myös Jussin Gessu.

Anita’s Sjömatin turskat toivottavat turistit tervetulleiksi maistelemaan Lofoottien parasta kalakeittoa.

Nyt on harras tunnelma eikä kuulu iloista puheensorinaa. Olisiko kissakala vienyt kielen vai onko kalakeitto niin hyvää, ettei sanotuksi saa?

Ja seuraavalla taukopaikalla eräs Jouko esittää näkemyksiään - kaikesta, kyllä se jaksaa;)

Norjassa pitää maistaa myös vohveleita hillon ja paikallisen herajuuston kyydittäminä, tietää kyytiläinen Jaana.

Ja illalla Svolverissa syödään kalaa oikein isän kädestä.

… nautittavalle illalliselle. Ruijan pallas, eli Halibuti oli suosikki ja sekin oli viedä kielen menessään.

Hurtigruten tositoimissa, pienemmät saavat kyllä väistyä.

Iltakävelyn kautta hotellille nukkumaan.

Jyrki Lehtinen25. heinäkuuta 2024Kommentoi