9 päivä | Durres - Kotor, Montenegro | 260 km

Durresin sääennuste lupaili yöksi sateita, ja vettä tulikin kun saavista kaatamalla. Sen ansiosta aamulla ilma oli raikas ja seesteinen ja lämpötila nousi nopeasti yli 20 C:n. Tiet Durresista ulospäin olivat vilkkaasti liikennöityjä ja paikoin tukkoisia. Reittimme johdatti meidät ajelemaan ensin pikkukylien kautta kohti Montenegroa.

Reitti vei meidät läpi albanialisten kylien ja kaupunkien ja pääsimme seuramaan muun muassa niiden sunnunnuntaimarkkinoita . Aikamme ajettuamme, kyllästyimme pomppimaan teiden hidastuspomppujen yli ja siirryimme kohti joutuisampia teitä, nyt “ensimmäisestä mahdollisesta liittymästä” Tuntuu, että Albaniassa haaskataan aikaa ja rahaa sijoittamalla nopesrajoitusmerkkejä, joita kukaan ei tunnu noudattavan. Kunnon hidaste tiessä sen sijaan toimii ja vie tasapuolisesti mehut niin S -Mersun kuin savuavan WV Golfin kuskiltakin.

Albaniasta löytyy myös pitkiä ja loputtoman suoria teitä, etenkin täältä Välimeren rannikon tuntumasta.
Näiden etuna oli, että matka joutui ja ajo-ajat lyhenevät, vaikka ne hieman paikallis nähtävyyksien puutteesta kärsivätkin. Suorallakin tiellä, ja etenkin sen varressa on elämää ja siksi on hyvä ajella tarkkaavaisesti.

Albanian ja Montenegron raja tarjosi yllätyksen, sillä rajamuodollisuudet olivat nyt “uutta aikaa”. Annat Albanian puolella passisi ystävälliselle tullimiehelle ja sait sen seuraavalta luukulta takaisin kohteliaalta Montenegron virkailijalta. Maa oli vaihtunut kuin huomaamatta eikä toista tulliasemaa enää tullutkaan, niin kuin tähän mennessä oli jo totuttu. Nyt muuten tultiin jo toista kertaa Montenegroon tällä matkalla, ensimmäinen oli siirtyminen Serbiasta Kosovoon Montenegron kautta.

Pekka ja Pekan BMW 750 GS

Tervetuloa Montenegroon.

Nyt pojat kaikki luokkakuvaan! Missä Ami ja Mika luuraa?

Pekka, Tomi, Juha, Pekka, Jarmo sekä Jarmo. Ei näkynyt Amia ja Mikaa.

Pekka

Jarmo

Kotari -Mika Kotorin lahden vartijana. Takki auki kohti huomista vapaapäivää, Mikalla on yllään uusi oranssin värinen pikkutakki.

Noin 1100 metrin korkeudelta vuoristosta Kotorinlahdelle laskeutuu mukava, yli 20 km mittainen serpentiinitie, jonka varrelta löytyi monenlaisia autokuskeja. Joiden olisi ehkä ollut hyvä pysytellä vain suoremmilla ja leveämmillä teillä, kaikille ei yli 25 mutkan setti vaan sovi. Olipa hienoa pujahtaa ruuhkien ja jonojen ohi autoillijoiden tuijotellessa toisiaan kuin sonni uutta porttia.

Kotorin lahti

Jyrki LehtinenKommentoi