| Päivä 3 | Chicago-Springfield | 340 km |
Mieleenpainuvien, erinäisten ”mutkien ja säätöjen” kautta päästiin lopulta puolen päivän aikaan tien päälle. HD oli itselleni uusi tuttavuus, joten ensimmäiset kilometrit erityisen varovasti laitteeseen tutustuen. Kolme varttia ajoa, että päästiin suurkaupungista kunnolla ulos.
Interstate 55-tieltä käännös vanhalle Route 66-tielle. +33 C/92 F lämmintä, joten ajoasuna farkut, pitkähihainen paita, valkoinen kypärä ja sormileikatut hanskat. Ei paljon suojia ole. Paikalliset ajavat ilman kypäriä, sillä Illinoisin osavaltiossa ei ole kypärä pakkoa. Jolietissa pysähdyttiin legendaarisessa Dicks on 66, vanhojen autojen tallilla.
Willmingtonissa oli tarkoitus bongata Gemini Giant ”avaruus ukko”, mutta yllätys olikin suuri, kun saimme tietää, että tämä taideteos on huollossa ja tilapäisesti poistettu.
Mailin siirtymä lounaalle ja peri amerikkalaiseen tyyliin lounas oli burgeri, ranskalaiset linjaa. Perusmättöä, tässä pikaruoka kulttuurin kehdossa. Ehkäpä huominen lounas on jotain muuta.
Välillä ajettiin myös Interstate tietä, kun se kulkee rinnakkain Route 66-tien kanssa. pitkiä suoria ja nopeusrajoitus 70 mailia. Välillä ns. rekka-autotkin ohittivat meidät. Lujaa kulkevat. Rajoitukset ovat usein 45-, tai 55 mailia tunnissa. Taajamissa 30 mph.
Pontiacin kaupungissa vierailimme tietystikin Pontiac-museossa. Pihalla tapasimme Gessu porukan, joka ajoi reittiä toiseen suuntaan. Matkallamme ohitimme myös pienen Lincolnin kaupungin, joka on nimetty Yhdysvaltojen 16. presidentin Abraham Lincolnin mukaan.
Yöpaikkamme Springfieldissä on kaupungin laidalla sijaitseva tasokas Country Inn & Suites by Radisson. Majoittuminen, hieman pitkän ja lämpimän ajopäivän jälkeen. Perusrutiinit ja sitten tien toiselle puolen nauttimaan ”kevyttä” iltapalaa. Unirytmikin alkaa palautua normaaliksi.
