Aamupäivälllä ajettiin viimeiset kilometrit Mekong joki niin sanotusti kytkinkahvan puolella, (näin voi sanoa niin kauan kun niitä vielä on - siis kytkinkahvoja), Mekong sen sijaan on ja ja pysyy. Tällä kerralla se virtasi tumman ruskeana, sillä aiempien kovien sateiden mukana jokeen valuneet maa-ainekset olivat värjänneet veden sameaksi ja joessa kellui muun muassa puiden juurakkoja ja muutakin roskaa.

Jokimaisemia aikamme seurattuamme, tosin vain 20-30 kilometriä, teimme tämän matkan osalta lopullisen pesäeron Mekongiin. Mekong poistui vasemmalle, eli kokonaan Laosin puolelle ja me jatkoimme matkaamme Thaimaan puolella tehden jyrkän käännöksen oikealle, eli kohti etelää ja vuoristoa.

Nyt taas tiet kapenivat ja maisemat sen kun vain paranivat kun kevyen aamusumun suojassa nousimme pikku hiljaa kohti Thaimaan ja Laosin välistä vuoristoa. Reilussa 1000 metrissä taivas avautui ja pilvet jäivät taaksemme, tai pikemminkin allemme.

Huomattiin sattumalta, että taukopaikalla kasvoi villeinä meheviä tomaatteja.

Tiet täällä maisemiltaan ja profiililtaan poikkesivat jonkin verran Burman rajan lähellä ajetuista, sillä nämä olivat ehkä vieläkin nautinnollisempia ja leppoisimpia ajaa. Rajalinja maiden välillä on paikoin kuin veteen piirretty viiva, se seuraa kukkula kukkulalta vuoriston korkeimpia paikkoja ja rinteen länsipuoli kuuluu Thaimaalle.

Muhkeiden moottoripyöräteiden lisäksi tällä alueella tuotetaan muun maissia, riisiä ja kahvia. Poikkesimme aamupäiväkahville paikallisella kahvitilalle maistelmaan ihan itse viljeltyä ja poimittua, auringossa kuivatettua ja itse jauhettua ja suoraan kahvimyllystä pannuun ja edelleen kahvikuppiin suodatettua kahvia. Se maistui kahville, mutta erityisen mielenkiintoista oli nähdä pikku tilan “aito ja originaali” tuotantoprosessi.

Hei! Katsokaa kaikki tännepäin, niin saadaan kiva luokkakuva!

Matka jatkui kohti Chiang Raita Phu Sangin luonnonpuiston huikeissa maisemissa, kunnes iltapäivän puolella poikkesimme lounaalle. Reitin varrella ei ole vilkkuvia “cafe” tai “bikers welcome” -mainosvaloja, vaan ruokapaikat löydetään kyselemällä tai pelkästään tuurilla. Tällä kerralla käytettiin molempia metodeja.

Lounaalla Pertti, Samlee, Laura, Timo, Jukka ja Pertti. Etu oikealta Jaana, Ari, Veli-Matti ja Hani. Tommi piilottelee Veli-Matin varjossa.

Yhteinen tekijä upeiden puitteiden lisäksi oli maistuva nuudelikeitto. Itse asiassa, Chiang Main matkalle ei kannata lähteä jos ei tykkää nuudeleista tai jos ei aio opetella tykkäämään niistä.

Pian lounaan jälkeen käännyttiin jyrkästi kohti länttä ja poistuttiin huikeilta mutkateiltä kohti päivän etappia, Chiang Raita. Matkan kuluessa päästiin tutustumaan myös riisin viljelyyn, jossain aikaisemmin jo nähtiin leikattuja riisilyhteitä pelloilla ja nyt nähtiin riisin kuivatusta auringossa. Sopiva paikka riisin kuivatukseen voi olla lähes missä tahansa, minne aurinko paistaa.

Vaihtelevat ja mielenkiintoiset tiet toivat meidät lopulta Chinag Raihin tutulle hotellille “kuin heittämällä” jo klo 16.00 tietämillä. Tuttuun tapaan hoitui pyörien purku, hotellihuoneiden lunastaminen ja sopiminen missä tavataan, kun lähdetään illalliselle. Porukka soittaa yhtä hyvin yhteen kuin Puolustusvoimien torvisoittokunta konsanaan!

Illalliselle oli matkaa noin 10-15 minuutin kaupunkikävelyn verran. Ohjelmaan kuului ensin kellotornin liikenneympyrässä seurattu valoshow. Yhteinen illallispaikkatoive oli “schnitzel” ja sen mukaan valikoitui myös illan ruokapaikka.

6 päivä | Chiang Kong - Chiang Rai | 201 km