Lähtö kalamarkkinoille aamulla klo 6.00!
Matka-aika noin 10 minuuttia, matka taitetaan reippaasti kävellen. Ne jotka haluavat nukkua pidempään ei tarvitse osallistua! Markkina-innokkaille oli tarjolla aikainen herätys, sillä hotellimme sijaitsi reilun kivenheiton päässä rannasta, minne kalastajat kokoavat aamu-yön saaliinsa myyntiä varten.

Itse markkinapaikka oli hiekkaranta, minne asetettiin riviin kunkin kalastajan saaliit omiin riviinsä niiden huutokauppaa varten. Kun viimeinenkin kalastaja saapuisi saaliineen, alkaisi huutokauppa. Pääasissa kalat myytäisiin ravintoloitsijoille ja seuraavan kerran, ehkäpä jo samana päivänä turisti näkisi saaliin lautasellaan.

Ennen huutokaupan alkamista lähdimme jo takaisin hotelliin klo 8.00 aamupalalle ja valmistautumaan alkavaan ajopäivään.

Reittimme vei meidät ensimmäiseen mainittavaan turistirysään, “swim with turtles” -uimalaan.
Tämän tarjouksen jätimme väliin, sillä kukaan meistä ei tuntenut pakottavaa tarvetta päästä uimaan muiden turistien kanssa ahtaaseen altaaseen kilpikonnien kanssa, eikä arvaus tietotoimiston mukaan kilpikonnatkaan panneet pahakseen siitä, että emme tunkeutuneet heitä häiriköimään.

Oikein hyvää ja raikasta huomenta Sansibarin saarelta. Elämä ei ole hassumpaa…

Afrikka tarjoaa väriloistoa kaikkina vuorokauden aikoina, jopa pilkkopimeät yötkin ovat pikimustia.

Hotellin pihamaalla kasvoi jonkin kokoinen Apinanleipäpuu.

Matkan varrella bongattiin myös yli 1000 vuotta vanha apinanleipäpuu, joten voidaan olettaa että Sansibarin kasvuympäristö on kasveille edullinen - ja näkeehän sen omin silminkin:)

Kalastajakylä heräili kuuden jälkeen arkeen kun kävelimme sen pääkatua pitkin kohti kalamarkkinoita. Myöhäisimmät kukot huutelivat vielä kukko kiekuutaan kun lapset koulupukuineen jo riensivät kouluun.
Paikalliset madamet pukeutuvat tyylikkäästi värikkäisiin ja siisteihin asuihin, ikään kuin olisivat juhliin menossa.

Markkinapaikka oli myös rantaelämän keskuspaikka, näin otaksuttiin. Pian kuuden jälkeen ranta kuhisi paikallisen väestön arkielämää turistien vielä vedellessä aamu-uniaan.

Miau, täällä vartioin minä. Sopiiko kissa kalakaupan vartijaksi yhtä hyvin kuin pukki kaalimaan vartijaksi?

Terhi, Juha, Kitti ja Katti sekä Jorma ja Mikko.

Matka jatkui hieman jo hikisissä tunnelmissa kohti seuraavaa nähtävyyttä, lahden pohjukkaa ja sen paratiisimaista näkyä. Erityisen rannasta teki sen huomiota herättävä puhtaus, ei roskan roskaa eikä muovisotkua näkynyt missään rannan erityisen siisteysohlelman ansiosta.

Tälle tauolle sopi hienosti myös aamupäiväkahvit rannikon kalliolla sijaitsevassa, kissojenkin suosimassa näköalakahvilassa.

Kissalla on kissanpäivät, kuinkas muutenkaan. African style…

Mikko aamupäiväkahvilla Intian valtameren rannalla, ei hassumpaa…

Matkamme jatkui kohti ensimmäistä “pakko nähdä” -kohdetta, nimittäin Life Is Now -rantaa. Ranta oli saman henkisen hotellin käytössä, mutta saimme luvan pysäköidä hotellin alueelle ja lampsia tulikuumissa goretex varusteissamme allas-alueen poikki rannalle. Toisaalta olimme alueen parhaiten pukeutuneita ihmisiä muiden lekottelijoiden tyytyessä vähempään.

Päivä 11 | Makunduchi - Pongwe | 120 km