Päivä 1 | Ho Chi Minh
Pitkään odotettu päivä koitti - Päivä nro. 1 HoChiMinh Trail reissulla. Viimeiset reissulaiset saapuivat aamutuimaan ja pääsivät kavereiden huoneisiin suikuun ja releitä vaihtamaan. Iltapäivällä ennen kahta saimme kaikille huoneet Riverside hotellista, joka henkii vanhaa kolonialistista aikaa. Siitä on hyvä aloittaa.
Huoneet ovat siistejä ja tilavia, julkiset tilat jopa prameita. Ikä näkyy varsinkin rakennuksen arkkitehtuurissa. Porukat olisivat kaivanneet GPX-reitit navigaattoreihin, että olisi helpompi löytää huoneisiin sokkeloisessa ja monessa tasossa liikuvassa rakennuksessa. Koitetaan reissun aikana löytää aina jotain ainutlaatuista hotelleista - välillä onnistutaan paremmin, välillä menee “Sokoshotelli” linjalle.
Majottumisen jälkeen pidettiin pieni palaveri Vietnamin ajokulttuurista, liikennesäännöistä ja käytiin läpi poliisia kiinnostavat ajokuviot, että niitä voitaisiin välttää. Vähän juteltiin myös ryhmäajosta, mutta Saigonin nestemäisesti virtaavassa liikenteessä “koita seurata edessä menevää” lienee hyväksyttävä taso. Muodostelmaa on turha ruveta tuuppaammaan Saigonin hässäkkään.
Grabillä (paikallinen Uber) tilattiin parit taksit ja hujautettiin tois puol jokkee, Tigit Motorbikes vuokraamoon, missä kaverit olivat testanneet meille sopivat pelit.
Homma alkoi pyörien zekkauksella, videot mopoista joka puolelta ja paperinipun täytöllä. Pasilla oli jo zekkaus pulkassa ja aika lähteä koeajolle.
Kari täytää proopuskat. Naarmuista ei ollut väliä, eikä myöskään perästä pudonneista heijastimista. Paperit olivat tarkkaa touhua, mutta pienistä naarmuista ei huolestuttu.
Sami ja Timo saaneet paperityöt raapustettua kuntoon.
Timo tekee mallisuorituksenvuokrapyörän oikeaoppisesta kuvaamisesta.
Vielä kun käytiin ylhäällä toimistossa täyttämässä loputkin paperit, maksamassa vuokraus ja ottamalla kaikille oman pyörän paperit ja vara-avaimet, olimme valmiit järjestämään pyörät nättiin riviin. Matkanjohtajan musta ja matkalaisten punaiset pyörät ja joukko iloisia kuskeja!
Sitten letka lähti matkaan. Tänään ajoimme hurjan, peräti kuuden kilometrin pätkän haastavissa Saigonin sekavalta näyttävän, mutta erittäin sujuvasti toimivan liikenteen läpi aina hotellille saakka. Koimme todella ansainneemme kypäräkaljat.
Jo tässä vaiheessa Kari totesi, että nyt jo tietää, ettei kadu matkalle lähtöä. Ari puolestaan pohti, että jos kuuden kilometrin ajon jälkeen ensimmäinen olut menee ikeniin, mitenköhän sitten 400 km päivän päätteeksi???
Kypäräkaljojen jälkeen illalliselle mukavaan vietnamilaiseen ravintolaan!
Pasille päivä oli erityinen. Synttärit osuivat matkan aloituspäivään. Ravintolassa ei ollut kakkuja tai paakelssejä, mutta “caramel mix thach”, johon oli pystytetty yksi hentonen kynttilä ajoi synttärikakun asiaa. Meidän laulun peittosi ravintolapäällikön roudaama karaokekoneen “Happy birth day to you..” laulu aasialaisittain “riittvän” kovaäänisesti soitettuna.
Vietnamin keittiö muistuttaa pitkälti kiinalaisata, joten paikallisten kevätrullien jälkeen pöytään tilattiin muutama pönttö riisiä ja jokainen tilasi yhden annoksen ja sitten nokittiin niistä kaikki yhdessä. Kovasti koitettiin riisipuikkojen saloihin perehtyä, mutta kyllä kiinalaistyyliselle posliiniluskalle ja sormillekkin löytyi käyttöä vähän kaiken ruoan kanssa.
Jotkut vielä lähtivät Saigonin yöelämään tutustumaan ja toiset taas siirtyivät täysien vatsojensa viereen lepäämään hotellille, joka iltavaloissakaan ei häpeä ulkonäköään.