Päivä 8 | Ureki - Svaneti | Noin 320km
Aamiaisen jälkeen koneet käy sovittuun aikaan ja Mustameri pilkahtaa hetken kytkinkahvan puolella. Sitten käännytään kohti vehreää maaseutua, jossa taas väistellään kotieläimiä hiki hatussa ja eilisestä accidentista oppineena skannataan tienreunat ja pihapiirit tavallistakin ahkerammin.
Georgian maaperä on erittäin hedelmällinen ja sanotaan, että jos unohdat luudan varren pellolle, niin siitä kasvaa kohta puu! :)
Usein näkee putkia tien reunassa, niin kuin kuvassa vasemmalla - yhteistuumin päätettiin, että kaasuputket kysessä…
Kooltaan pienen, noin 70 000 neliökilometrin (melkein 5 kertaa pienempi kun Suomi) suuruisen maan maantiede on monipuolista: Motoristi voi nauttia lyhyeestä rantalomasta Mustanmeren rannalla, ajaa tukahduttavan aavikon läpi idässä, saada luntaa niskaan korkealla Kaukasuksen vuoristossa ja patikoida vehreillä viinialueilla saman matkan aikana! Tämä huikea vaihtelu on mikä tekee maasta niin milenkiintoisen kohteen seikkailumoottoripyöräilystä kiinnostuneille…
Jvarin kaupungissa pidettiin pieni kahvitauko ja sovittiin, että jokainen ajaa omaan tahtiin kohti Svaneti-alueen pääkaupunkia ja meidän yöpaikkaa Mestiassa. Noin 110 kilomteriä puhdasta ajonautintoa ja maailmanluokan maisemia. On olemassa ainoastaan yksi tie, joten eksyä ei voi :)
Lehmä seuraa ohikiitäviä prätkiä silmä tarkkana…
Svaneti ja sitä ympäröivä vuoristo ovat maagisen kauniita. Lumihuippujen ympäröimissä laaksoissa on ikivanhoja kyliä, joita suojaavat taivaita tähyävät vartiotornit. Suurin osa torneista on rakennettu varhaisella keskiajalla 800–1100-luvuilla, ja yhdessä Svanetian ortodoksikirkkojen ja linnoitusten kanssa ne muodostavat Unescon maailmanperintökohteen.
Mielenkiintoista näissä torneissa on myös se, että jokaisella perheellä on oma sellainen ja nopeastakin vilkaisusta voi päätellä kuinka monta perhettä kylässä asuu ja mikä perhe on varakkain - sillä korkein torni.
Välillä voit pysähtyä vilvoittelemaan vesiputouksien kohdalla…
…Ja välillä voi pysähtyä “pienelle” lounaalle paikalliseen tapaan…
Kaikkein kauneimmat kylät sijaitsevat Ushgulin alueella 2100-2500 metrin korkeudessa. 2000–5 000 metrin korkuisten vuorenhuippujen ympäröimä Svanetia on Euroopan korkeimmalla sijaitseva pysyvästi asuttu alue. Elämä sujuu hyvin perinteiseen tapaan, sillä perille vie ainoastaan pomppuinen soratie ja turistibussit eivät tietenkään pääse perille…
320 kilometriä Suomessa saattaa kuulostaa lasten leikiltä, mutta vaihtelevassa Georgiassa se on täys ajopäivä. Kari ottaa pientä lepoa…
… Jossain Mulkura-joen varrella…
Svaneti oli pitkään niin eristyksissä, että alueella on omanlaisensa kulttuuri. Oma kieli (Svani), tavat, ruoka jne… Svanit ovat säilyttäneet monia vanhoja perinteitään, kuten verikoston. Perheet ovat pieniä, ja mies on perheen pää. Vanhempia naisia kunnioitetaan suuresti. Svanetian kulttuurin parhaiten säilyneitä osa-alueita ovat tanssi ja laulu!
Risto ja taustalla Ushba-vuori…
Meidän majapaikka jossain tässä kuvassa…