Eli se oli tänään lupiinien kukintapäivä. Olen niitä ennenkin nähnyt paljon, mutta en koskaan näin paljon!

Päivä 13 | Cromwell - Akaroa

Puutarha aamiaiselle Cromwell Cityyn... tai tarkalleen ottaen puutarhaliikkeeseen jonka perältä löytyy kaupungin paras aamiaispaikka vaikka mikään ei siitä kieli ulospäin! Hotellimme omistaja tiesi sen kuitenkin kertoa.

Tänään on toiseksi viimeinen ajopäivä (sniif) ja nokat kohti Akaroan niemimaata ja saman nimistä kaupunkia siellä. Akaroa on siitä erikoinen paikka Uudessa-Seelannissa, että täällä moni puhuu ranskaa. Akaroa oli paljolti ranskalaisten siirtolaiset asuttama 1800-luvun lopussa!
Ensin kuitenkin kohti maan korkeinta vuorta Mt Cookia, jonka toteamme olevan pilvessä ja jatkamme Tekapoon hiukapalalle jossa emme ole mitenkään yksin. Paikalla myös monta kiinalaisturistien bussia. Uusi-Seelanti on kovassa kurssissa kiinalaisten keskuudessa... vähän niin kuin Suomen lappi nykyään! :]

Christchurchin lähestyessä pääsemme ajamaan pari suoraa, mutta tilanne muuttuu normaaliksi heti päästessämme kaartamaan Akaron tielle, josta ei puutu mutkia. Loppua kohden mutkan vain paranevat tien kaventuessa ja korkeuserojen kasvaessa. Akaroan tiet ovat vähintäänkin upea päätös ajopäivälle. Korkeanpaikan kammosta kärsivä Soile on vähän toistakin mieltä, mutta Soile ylitti itsensä ja kaikki hyvin!

Akaroan kaupunki on myös siitä mukava, että kaikki on pienen kävelymatkan etäisyydellä. Ravintolaan 20m, rantaa 40m, kypäräkaljakauppaan 30m, pääkadulle 20m ja sillä lailla!