Päivä 4 | Dalen - Lysebotn - Preikestolen | 205 km
Dalenissa aamu-aurinko paistoi mukavasti, kun jatkoimme Skandit -vuoriston ylityksiä kohti Lysebotnia. Juuri kun kuin ensimmäinen ylänkö oli ylitetty, alkoi sade ja päästiin testaamaan viime kesältä käyttämättömänä ollutta sadevarustusta. Hyvin toimi ja tarpeeseen tuli, voidaan sanoa. Mistään loputtomasta sateesta ei kuitenkaan puhuttu, sillä päivä paistoi paikka paikoin ja muutaman kerran ihan mukavastikin. Totuuden nimissä ei kuitenkaan yritetä valkaista sadepäivää poutapäiväksikään.
Tankkaus, kahvit ja hodarit, siinä on motoristin työpäivän ohjelmarunko. Suleskard.
OP pyysi ottamaan kuvan oikein komean kuvan, niin hyvän että siihen tarvittiin kaverikin mukaan.
Vanhoja poikia viiksekkäitä, Olli-Pekka ja Juha.
“Näillä mennään”, -kuuluu usein toteamus sitä, miten tästä eteenpäin pitäisi pärjätä.
Ja hyvin on pärjättykin…
Suleskarin tie oli avattu liikenteelle vasta pari viikkoa sitten, vaikka lumitilanne Telemarkissa menneenä talvena olikin ollut varsin vähäluminen. Tämä oli selvästi havaittavissa puolityhjien pato-altaiden ja kuohuvien koskien vähyydestä.
Sateessa keltainen on muotia, mutta mustat housut pitää olla.
Tie Lysebotniin vie lähes kuun maisemien kaltaisten näkymien läpi.
Lysebotn. Tämä oli nyt nähty ja samalla todettu, että toimivia lauttayhteyksiä ei tänä kesänä ole.
Tämä tarkoitti myös sitä, että saimme ajaa Lysebotnin kuuluisat serpentiinit myös ylöspäin ja jatkoksi vielä Lysebotnin upea tie. Tästä ei oikein osannut olla pahoillaan, vaan pikemminkin - jippii!
Runsaan sadan ajokilometrin jälkeen majoituimme Prejkestolen Base Campissa, joka sijaitsee paalupaikalla aivan sinne johtavan polun juurella. Siispä huomiseen
