Päivä 9 | Trondheim - Gäddede - Hoting | 418 km

Thon Hotell Trondheim taisi vetää pisimmän korren matkan aamupalavertailussa, sillä moni mainitsi, että olipa hyvä aamupala. Meillä oli kova tahto päästä taas jatkamaan matkaa, ja pienen navigointiharhautuksen jälkeen olimmekin pohjoiseen johtavalla E6 -moottoritiellä.

“Äkkiä pois motarilta ja tankkaamaan” -siinä tuli perusajatus jonka siivittämä poistuimme ensimmäisestä mahdollisesta rampista ulos, tankkaamaan ja rauhallisemmille teille. Moottoritie rauhoittui pian tavalliseksi E6 maantieksi jonka vietäväksi, sateen siivittäminä tietenkin, siirryimme.

Ajoimme perusrauhallista valtatie ajelua aina Namsoksen korkeudelle saakka, kunnes käännyimme illan ja aamupäivän suunnistuskohdetta Gäddedeä ja Ruotsin rajaa kohti.

Tie Ruotsiin oli viimeinen tuntuma tuntureista, mutta samalla päivän mieleenpainuvin keinuttelu kauniin jylhissä maisemissa lähes virheettömällä asfattitiellä. Tiedät sen tunteen, 100 km keinumista puolelta toiselle …

“Laita siihen naviin vaan “jettede” :).

OP:n ilme kun tonnin setelissä, Trumppa seisoo “no parking kyltin edessä” - ei haittaa yhtään.

Muitakin lukutaidottomia, kyllä ruotsia on vaikea ymmärtää. Ainakin Rukka on Rukka ja Shei on kypärä, sen kyllä tietää kaikki.

Jettedestä tie jatkui aina Hotingiin saakka vuolaana ja nopeasti vievänä, kunnes poikkesimme parille soratiekierrokselle, sillä aikaa majapaikkaan saapumiselle oli kosolti.

Erityisesti Gussvatnet -nimisen järven kierto koettiin kiinnostavana ilmeisesti sen upean nimen ansiosta, joten se kierrettiin; tottakai.

Vierailimme myös yöpymispaikkakuntamme Hotingin automuseossa, Ivar’s Bil Museetissa. Huomattiin ja todettiin, että Volvot ovat ikuisia ja Rukan henkselit ovat aina muodissa.

Museossa on todella upea ja kattava näyttely, kuvassa Mummo-Ankan Ford ja Laura. (Dont touch…)

Illallinen Hotingin Pizzeriassa, suosikiksi valikoitui pizza nimeltä Putin Special, tai sitten joku kuuli tai ymmärsi väärin Hoting Specialin nimen.

Aurinko on laskenut upean hotellikompleksimme ylle. Suositun (ei muita asiakkaita) hotellin ravintola oli saanut oluen myyntioikeudet tänään, mutta työnteko ei vielä maistunut henkilökunnalle niin kun turistille olisi olut maistunut. Iltateet nautittiinkin pussikaljojen merkissä hotellin viihtyisällä terassilla.

Jyrki LehtinenKommentoi