Päivät 5-6 I Vietnam I Dalat - Nha Trang

Kello löi jo kuusi ja urhea joukkomme kirmasi into pinkeenä ihailemaan Crazy Housen omaperäistä arkkitehtuuria. Täällä jos jossain on rakentajilla ollut vatupassit bannissa sillä paikka on kyllä mitä vekkulein rakennuskompleksi maan päällä. Portaita menee ristiin rastiin ja jos oman huoneen löytäminen kerran sieltä lähdettyä oli haasteellista, hetken kierrettyään ei tahtonut enää löytää alas ylemmistä kerroksista. 

Mietimme porukassa, että olisi mielenkiintoista tietää mitä sieniä pitää popsia saadakseen mielikuvituksen Crazy Housen arkkitehdin tasolle. Tämä jäi kuitenkin ainakin toistaiseksi mysteeriksi sillä kurniva nälkä hiljaa hivutti meidät hotellin aamiaispöytään paikan emännän lihapatojen ääreen.

Keli oli mitä mainioin, eikä hotellin katolta avautuvissa maisemissakaan ollut juuri valittamista

JP raamikas vartalo erottuu edukseen hotellin muuten epämääräisien muotojen keskellä. 

Kaikilla huoneilla oli omat nimensä ja Honey Moon huoneen lisäksi porukamme huoneiksi valikoitui mm Tiger, Termite, Ant, Bear, Kangaroo, Bamboo, Eagle ja Pheasant huoneet. Hyvinkin omaperäisten huoneiden rekvisiitta oli juuri nimensä mukaista eikä yksikään huone ollut toisensa kaltainen. Kylmien säiden varalla kaikista huoneista löytyi myös takka, johon olisi tarvittaessa saanut sytytyspalvelun ja halkopinon hotellin takkamajurilta.

Valitettavasti kaikki kuvauslaitteistomme ei mahtunut prätkien kyytiin, joten kuvat hotellista iltavalaistuksessa eivät läpäisseet tarkkaa seulaamme kuvien julkaisemiseksi, mutta antakoon mielikuvituksenne teille vapaat kädet hahmottamaan miltä kuvan maisema näyttäisi verikuun kelmeässä valossa. 

Kyseessä on osittain trikkikuva, jossa on käytetty Crazy Housen aamiaissalin lattiamaalausta ja Heikin esimerkillistä uhrautumista tämän taideteosen elävöittämiseksi. (Yhtään eläintä ei vahingoitettu eikä ylipäätään muutenkaan häiritty kuvausten aikana)

Onneksi mukana oli myös urhea savolainen, joka pelasti Heikin lopulta hapettamalla tämän valtavan Megalodonin yhdellä tarkkaan tähdätyllä iskulla ja ronskilla kaulaotteella.   

Aamiaisvalikoimaa oli runsaasti ja tässä mallia Vietnamin perinneruoka Pho keitosta ala Crazy House. 

Aamiaisen jälkeen moottorit murahtivat käyntiin ja kurvasimme Datanlan vesiputouksille aivan Dalatin kulmille. Vaihtoehtona oli kävellä putouksille polkua pitkin tai laskea alas (ja myöhemmin nousta ylös) pitkin mäntymetsikköä risteilevää kelkkarataa. Motoristiryhmämme otti haasteen kelkkaradan rataennätyksen rikkomisesta vastaan ja varustus oli sen mukainen. 

Alhaalla mitä kuvauksellisimmalla vesiputouksilla kuvattiin myös ensimmäiset otokset PeterPanBiken 2020 kalenteria varten. Kuvaa ei ole muokattu vaan kuvan häikäisevän komeat mallit sekä vesiputous ovat luonnollisessa tilassaan. (Special thanks to Heni Photomodels Co.)

Vesiputouksilta poistuttua rautahevostemme kääntyvät etupyörät johdattivat meidät kiinalaisen pagodan (Linh Phuoc) pihaan, johon jäimme silmät ihmetyksestä kiiluen ihailemaan temppelin lukemattomia pieniä yksityiskohtia. 

Kuvan jumalolentoja (?) esittävien patsaiden ajovarusteet, ilmeet ja käsimerkit jättivät meille paljon kysymyksiä joihin emme saaneet vastauksia, mutta tietämättömyydestämme lannistumatta jatkoimme reilun tunnin vaeltelun ja pohdiskelun jälkeen matkaa kohti Nha Trangia.

Dalatin ja Nha Trangin välinen tieosuus käsittää kokonaisuudessaan noin 150 kilometriä, josta ensimmäiset 120 kilometriä sisältävät ”korva maassa” mutkia suunnilleen saman verran mitä kotona Suomessa sattuu aktiivimotoristille vastaan koko kesän aikana. Tie oli upeassa kunnossa ja nopea. Jalkatappien lyhennettyä puoleen hidastimme hieman vauhtia ja aikaa jäi myös valokuvaamiselle.

Tässä Jari huomiovärityksellä varustetussa ajopaidassaan suunnittelemassa seuraavan mutkan täydellisintä ajolinjaa. 

Tie kulki läpi vuoriston laskeutuen noin 1500 metristä lopulta meren rantaan. 

Huipulla oli sumuista ja vaikka kokenut motoristiryhmä kaasutteli mutkasta seuraavaan nimensämukaisesti pilvessä, olivat heidän aistinsa äärimmäisyyksiin viritettynä pitämään keskittymisen huipussaan ajolinjojen tarkkailua ja yllättäviä tilanteita varten. 

Kuva kertokoon enemmän kuin ne tuhat sanaa. 

Tarkkasilmäiset pystyvät löytämään kuvasta ainakin 9 suomalaista motoristia hymy korvissa. 

Rinnettä alemmas laskeutuessa mäntymetsät vaihtuivat hienossa tuulessa suhiseviin palmuihin. 

JP määrätietoinen katse kasvoillaan kääntää kaasukahvaa ja vaihtaa mutkassa nelosta silmään. 

Perillä Nha Trangissa nautittiin paikallisia ruokia ja jääteetä.  

Hotellin katolta avautuivat huikeat näkymät kohti auringonlaskun värjäämää horisonttia.

Aamun sarastaessa virkeät motoristit vaihtoivat ajoasut uimahousuihin ja privaattibotski kuljetti meitä saarelta toiselle snorklaamaan, uimaan ja pakaralihaksia matkan rasituksesta palauttamaan. 

Saaren rannalla oli mahdollista myös kokeilla liitovarjoilua.

Rantabungalovin katossa mielenkiintoisia tarinoitamme oli kuuntelemassa myös paikallisasutusta. 

Erkki ottaa rennosti ja miettii mielessään kuinka naapurit Suomessa rämpivät samaan aikaan loskassa.

Ponttoonien päälle rakennettu kalastajakylä oli mieleenpainuva paikka. 

Kylässä ei juuri tarvita jääkaappeja kalojen säilömiseen, sillä ne pidetään elävinä rakennusten yhteyteen kyhätyissä verkolla reunustetuissa altaissa. 

Kylästä löytyi jopa ravintola, jossa nautimme lounaan. Merenelävät eivät arvatenkaan juuri tuoreempia voineet olla. 

Veneretken päätyttyä suuntasimme hotellille lataamaan akkuja seuraavan päivän ajopäivää varten. Loppupäivä oli omaa ohjelmaa johon monelle sisältyi paikalliseen kulttuuriin tutustumisen lisäksi mm hierontaa ja chillailua. Hurjimmat vakavista vieroitusoireita kärsineet motoristit kävivät vielä ilta-ajelulla säilyttämässä ajotuntumaa ja verryttelemässä kaasukättä. Sikeiden yöunien jälkeen kaikki olisi valmista kohti uutta päivää ja seikkailua!