Päivä 1 | Mongolia | Ulan Bator
Lentoyhtiön katsotaan saaneen alkunsa 9. helmikuuta 1923, kun Neuvostoliiton siviili-ilmailuneuvosto perustettiin. Nimi Aeroflot (suom. Ilmalaivasto) otettiin käyttöön 25. helmikuuta 1932. Neuvostoliiton ajoista muistuttaa edelleen yhtiön logossa olevat sirppi ja vasara.
Aeroflotin Sukhoi Superjetilla vaihtoineen pääsee Ulan Batoriin noin 11 tunnissa.
Mongoliaan saavuttiin auringonnousun aikoihin...
Leppoisat lennot olivat noin aamuseitsemältä takana. Alkuun 1,5 tuntia Helsingistä Moskovaan ja siitä parin tunnin odottelun jälkeen kuuden tunnin veto Ulan Batoriin. Penkit olivat Aeroflotin koneessa ehkä vähän turhaan lähellä tosiaan, mutta muuten palvelu todella tasokasta...
Chinggis Khaanin kansainvälinen lentoasema on Mongolian tärkein lentoliikenteen solmukohta. Siitä huolimatta lentoasemalla on ainoastaan 1 terminaali, 4 porttia ja kaksi kiitotietä, joista toinen on päällystetty asfaltilla ja toinen nurmella!
Palvelu kentällä on erittäin ripeää ja sujuvaa... Passit ja viisumit tarkistettiin, maahantulolomakkeet täytettiin ja 10 minuutin jälkeen oltiin noutamassa matkalaukkuja, jotka jo olivat pienessä kasassa karusellin vieressä... Pihalla oltiin noin 25 minuutin jälkeen laskeutumisen jälkeen!
Sinisen taivaan maana tunnettu Mongolia antoi erinomaisen ensivaikutelman...
Ennen matkaa tilaamani minibussi ja paikallisopas Tuvshintur Bayarsaikhan, jatkossa "Ted", olivatkin heti vastassa "PeterPanBike" kyltti korkealla :) Näin aikaisin aamulla ruuhka ei vielä ollut, joten kaupungin keskustassa oltiin noin 20 minuuttia myöhemmin...
Osa porukasta lähti heti jatkamaan kesken jäänneitä unia, osa tutkimaan kaupunkia ja itse lähdin varikolle tarkistamaan, että pyörät ja huoltoautot ovat valmiina huomenna alkavaa seikkailua varten!
Varikko oli vain 5 minuuttia loisteliaan keskustan ulkopuolella, mutta maisemat muuttuivat radikaalisti... Hetkeksi kerkesin säikähtää - minne meitä oikein viedään? Mutta pian edessäni oli moottoripyörien sekalainen kalusto - seuraavien päivien aikana nämä rautahepat kuljettavat meitä läpi Mongoliaan...
Laivastomme kuuluivat 650 Suzuki DR:ä, 400cc Honda, 300 Sherco, 400 Suzuki DR:ä ja 350cc Husqvarna + 250XZ Yamaha - Kaikki pyörät olivat uudehkoja, vaikka selvästi rankan elämän nähneitä :) Huoltoauton lavalle iskettiin heti vielä 1 varapyörä ja 1 pyörä paikallisoppaalle Tedille... Eli kaiken kaikkiaan matkaan huomenna lähtee 11 pyörää + Venäjän ylpeys "Yaz" ruokatarvikkeille ja punainen merkitön jeeppi huoltoautoksi!
Tasausunien jälkeen puolen päivän paikkeilla lähdimme kaupungille. Mukavat parikymmentä astetta lämmintä ja leppeä arojen tuuli. Ulan Bator on melko siisti kaupunki. Luonnollisesti nopeasti kehittyvässä maassa on omata ongelmansa, mutta väki vaikutta sympaattiselta…
Jotkut kyselevät mistä ollaan tulossa ja jotkut tulee muuten vaan juttelemaan. Paikallinen puhuu Mongoliaa ja minä suomea. Ja molemmilla on hauskaa. 1,5 miljoonan asukkaan kaupungin keskustassa en nähnyt ainuttakaan kerjäläistä eikä hihassa roikkuvia katukaupustelijoita ollut ollenkaan. Kadulla oli toki väliaikaisia kojuja ja vaatimattomia tuolin päältä tavaraa myyviä kaupustelijoita, mutta he jättivät ohikulkijat rauhaan. Myös virkavallan vähäinen näkyminen pisti silmään. (Kuvat saa suuremmaksi klikkaamalla)
Suomalaisille turistille Ulan Bator on huomattavan huokea reissukohde. Puolen litan vesipullon saa kaupasta noin 30 sentillä ja saman kokoinen olutpurkki irtoaa 70 sentillä. Ravintolissa hinnat ovat vähintään tuplana. Ruokalistoja silmäiltyäni havaitsin, että vitosella saa vatsansa taatusti täyteen.
1€ = 2330 MTN, eli gulassi ravintolassa irtoaa noin 2,5 eurolla
Mongolian tugrik tai myös tögrög (MNT) on Mongolian rahayksikkö, joka on ollut käytössä vuodesta 1925 lähtien. Valuuttana se korvasi Mongolian dollarin ja muut maassa käytössä olleet pienemmät valuutat ja tuli ainoaksi käytössä olevaksi valuutaksi vuonna 1928.
Vaikka kaikki lähdimme tutkimaan kaupunkia omia aikojaan, niin jotenkin ryhmä oli pian kasassa ja yhdessä iltapäiväkaljalla käymässä läpi tulevien päivien suunnitelmia :)
Chinggis olut kylmänä on erinomaisen maukas... Mongolian tiekartta on ainoastaan suunta antava, sillä teitä ei Mongoliassa tunnetusti paljon ole...
Illalla poikkesimme kuuntelemassa paikallista kurkkulaulajaa. Kurkkulaulu eli Hooliin Khor on ollut osana mongolialaisten perinnettä jo tuhansia vuosia ja liittyy myös luonnonpalvontaan! Kurkkulaulun tekniikka opetellaan lapsuudesta asti ja sen hallinta vaati vuosikausia...(Katso video alla)
Näytökseen kuului lausun lisäksi hevosenpääviululla ja jollain lyömäsoittimella sekä rummulla säestettyä musiikkia. Morin huur on mongolialainen jousisoitin. Siinä on kaksi hevosen häntäjouhista tehtyä kieltä. Soittimen nimi on suoraan suomennettuna "hevosenpääviulu", ja se tulee soittimen kaulan jatkeesta, joka muotoillaan hevosen pään muotoiseksi. Morin huuria käytetään pääasiassa mongolialaisessa kansanmusiikissa.
Mongoliassa Gobin alueella morin huurilla on viljelijöiden elämässä toinen tärkeä käyttötarkoitus: kun emäkameli synnyttää vasikan, se voi hylätä poikasen erilaisten stressitilanteiden takia. Mongolian kamelinomistajat käyttävät morin huur-pohjaisia melodioita emäkameleiden stressin parantamiseksi ja saavat emän helpommin hyväksymään jälkeläisensä.
Yhden kappaleen aikaan lavalle tuli kaksi arviolta 16 – 17 -vuotiasta tyttöä näyttämään notkeustemppuja. Uskomattomiin asentoihin tytöt itsensä saivat väännetyksi.
Tukeva mongolialainen illallinen, hyvässä seurassa kruunasi ensimmäisen päivän...
Huomenna heti aamusta ponkaisemme hakemaan motskarit ja suuntaamme etelään. Parin sadan kilometrin hiekkatie/ajouravaelluksen päätteeksi varmasti mielellään oikaisee itsensä jurtan makuualustalle.