Päivä 2 | Mongolia | Ulan Bator - Baga Gazriin Chuluu | N.220km
1 päivän reitti niin ja noin 220 kilometriä... Ulan Batorista noin 70 kilometriä asfalttia ja sitten loput offroadia. Muistutan vielä, että Mongoliassa matka ei mitataan kilometreissä vaan tunneissa :)
Vuoden 2016 ryhmä ensimmäisessä yhteiskuvassa, vasemmalta oikealle: Hannu, Raimo, Dani, Kalevi, Anne R., Anne H., Mikael, Joose ja Visa linssin takana...
Tarkoituksena oli aloittaa ensimmäisen ajopäivän tarpeeksi aikaisin, jotta jää varaa myös harjoitteluun ja pakolliseen säätämiseen...
Joten maittavan aamiaisen jälkeen kokoonnuimme hotellin aulaan, josta bussilla vuokraamoon. Varsinaista vuokraamoa ei ollut, vaan bensa aseman pihassa rivi Mongolian aavikoita ja aroja kokeneita pyöriä.
Hetken kierrettiin ja potkittiin renkaita, mutta lopulta jokaiselle löytyi mieluisa ratsu!
Suomi hyvin edustettuna :)
Pyörät jaettu ja matka voi alkaa!
Sunnuntai aamuliikenne Ulan Batorissa...
Tänään päämääränä siis Baga Gazriin Chuluu, noin 2 kilometriä korkea graniitti massiivi Dund Gobin provinssissa... Edeltävänä iltana annoin ryhmälle kaksi vaihtoehtoa - mahdollisimman paljon asfalttia tai heti mahdollisuuksien mukaan seikkailemaan... Valinta oli selkeä ja käytännössä käännyimme hiekkateille heti Ulan Batorista päästyään.
Eipä siinä muuta kun keula kohti asumattomampia seutuja. Tie ei kuitenkaan ole oikea termi käyttämistämme ajourista. Välillä uria oli kolme – neljä rinnakkain. Väliin urat lähtivät erkanemaan toisistaan yhtyäkseen taasen kilometrin tai parin jälkeen. Leppoista menoa ja välillä mittava pölypilviä.
Yks kaks yllättäen Visan Suzuki sammui kuin saunalamppu. Mekaanikot tulivat huoltoauton kanssa paikalle. Pikaisen diagnoosin mukaan jokin ketju oli mennyt poikki. Korjaaminen ei kuulemma onnistuisi maasto-oloissa. Eipä hätä ole tämän näköinen, sillä huoltoauton lavalla oli varapyöränä samanmoinen Suzuki. Uusi pyörä alle ja matka jatkui.
Kohta uuden pyörän saamisen jälkeen pidimme tee- ja kahvipaussin. Urat pienenivät pikku hiljaa, ja pian huomasimme ajavamme aroa etupäässä kompassisuunnan mukaan. Aurinko antoi myös mukavasti osviittaa ettemme vallan väärään suuntaan lähtenee. Muutaman kerran jyrkkien kukkuloiden kanssa oli hieman hankaluuksia. Ylös noustessa nyrkin kokoiset kivet muljahtelivat ikävästi renkaan alla. Alas tultaessa kivet tekivät laskeutumisen erityisen hankalaksi. Mutta nyt on kaikki hyvin. Kello 13.00 ja kokki alkoi valmistaa lounasta keskellä Mongolian aroa. Taloja tai jurttia ei näy, mutta villihevoslaumoja senkin edestä. Myös lampaita, vuohia ja nautoja on ollut kaluamassa aron pikku hiljaa kuivettuvaa ruohoa.
Lähempänä majapaikkaa matkan varrelle sattui hieman "isompi" kylä - Adatsaag, jossa tarkoituksena oli tankata mopot täyteen... Pensaaseman pitäjä ei aluksi kuitenkaan suostunut myymään löpöä ulkomaalaisille, sillä omankin kylän tarpeisiin riitti kuulemma just ja just :) Meidän hunajakielinen paikallisopas Ted ja hänen tugrekeista pullottava lompakko lopulta kuitenkin muuttivat paikallisen mieltä, joten tankit täynnä 92:sta laatubensiiniä jatkettiin matkaa...
...Lievän kiireen merkeissä, sillä kukaan ei halunnut kokeilla huonokuntoisilla urilla etenemistä hämärän saatikka pimeän aikaan. Illalla saimme maittavan aterian hyvässä seurassa ja unten mailla useampi meitä taisi nähdä mongolialaisia unia tulevasta.