Päivä 13&14 | Route66 | Barstow - Angel Crest Highway - Santa Monica | 380km
Päivä 13 | Route66 | Barstow - Angel Crest Highway - Santa Monica | 380km
Kerran Barstow oli vilkas tukikohta ja kauppakeskus, josta kullankaivajat jatkoivat matkaa kohti Kuolemanlaaksoa. Hopeaa löytyi nykyisen kaupungin läheltä 1881. Neljä vuotta myöhemmin alueella oli jo pari hotellia, kirkko, kolmetoista kapakkaa ja kaikkea muuta tärkeää. Valtatie 66'sen myötä kaupungista tuli pakopaikka Hollywoodin tähdille, jotka etsivät viikonlopuksi vapaata parrasvaloista.
Barstowissa herättiin hieman sekavin tuntein. Route 66'sen loppu häämöttää edessä ja seikkailu lähenee päätöstä tällä kertaa. Joku jopa ehdotti, että jos käännytään nyt takaisin ja ajetaan pyörät pientä korvausta vastaan takaisin Chicagoon? :)
Mutta ei tänne surkuttelemaan tultu - vaan ajamaan legendaarisen Routen päästä päähän ja niin myös teemme! Korvalappusterioista ensimmäisenä biisinä tuli "Black Betty" ja viimeistään kitarasoolon aikoihin fiilis oli katossa! Me jatkamme vanhaa tietä!
Barstowista Victorvilleen saakka 66'nen on erinomaisessa kunnossa, voi päästä menemään kukkuloiden välistä. Lämmin Kalifornialainen vastatuuli hellästi hivelee kasvoja. Asfaltti on kuin pingispöytä ja melkein 5000 kilometrin ajoharjoittelun jälkeen Harley Davidson tottelee ohjausta uskollisesti.
Maisema Barstowista eteenpäin on jo verrattomasti hedelmäisempää. Lenwood, Hodge, Helendale ja Oro Grande näyttävät sellaisilta paikkoilta joissa voi asua. Joen uoma seuraa tietä, vai onko se päinvastoin? Siellä täällä omakotitaloja, puutarhoja, appelsiinipuita ja jokuinen viiniköynnöskin.
Route 66'sen varrella on tarjolla paljonkin omituisia kuriositeettejä. Yksi hauskimmista on Kalifornian Oro Granden laitamilla sijaitseva Bottle Tree Ranch. Se on kansantaiteilija Elmer Longin työn tulosta. Jotkut kutsuu Elmeriä kylähulluksi, mutta se ei ole mielestäni oikein. Paikka on omalla tavallaan maaginen ja surrealistinen. Sen taikaa kokee kun käy itse paikalla.
Victorvillen kohdalla Route 66'n halkaisee kaupungin tottuneesti pääkadun asemassa ja kääntyy suorinta tietä kohti Los Angelesia. Kylässä on myös erittäin makea pikkumuseo / myymälä - omistettu tietysti Route 66'n historialle ja kultaiselle 50-60-luvulle. Tämä on myös viimeinen paikka josta saa 66'sen matkamuistoja järkevään hintaan. Tässä sitten ladattiin sivulaukut täyteen puuttuvia tarroja ja magneetteja. Pari T-paitaa tarttui mukaan ja muutama mukikin taisi tippua laukun pohjalle ;)
Victorvillen jälkeen on käytännössä valittava sukelletaanko Los Angelesin liikennevalohelvettiin seuratakseen historiallista 66'sta vai jatketaanko Wrighwoodin kaupunkiin ja hypätään Angel Crest Highwaylle? Jälkimmäinen täyttää motoristin märän unelman määritelmän täydellisesti. 160 kilometriä mutkia vuoristossa, hyväkuntoinen tie ja mielettömät maisemat. Olen vahvasti sitä mieltä, että jos Jumala oli motoristi niin seitsemäntenä päivänä hän huristeli Angel Crest Highwaytä edes takaisin levätäkseen kaiken työn jälkeen :)
Ilokseni ryhmä oli yksinmieleisesti sitä mieltä, että kierretään liikennevalosulkeiset kaukaa ja lähdetään sysää vuoristoon!
Newcomb's Ranch on vähän niin kuin Suviranta tai Haltiala Suomessa - motoristit pysähtyvät juttelemaan, syömään ja vaihtamaan tarinoita. Legendaarinen paikka.
160 kilometriä ja monta henkistä orgasmia myöhemmin laskettiin Pasadeenan alueelle, joka on jo Los Angelesin esikaupunkia. Kukkuloita, mäkiä, mainostauluja. Siltoja ja ratapihaa, kaltereita kauppojen ikkunoissa. Hollywoodin loisto on vielä kaukana.
Los Angeles on yleisnimi maantieteelliselle alueelle eteläisessä Kaliforniassa. Se on ilmaisu, jolla viitataan suureen alueeseen Tyynen valtameren ja San Gabrielin vuorten välissä. Los Angeles alueena on oma lukunsa. Siitä voisin kirjoittaa kokonaisen kirjan ja paljon kirjoja on siitä kirjoitettu ja laulua laulettu. Paikasta on tehty elokuvia ja dokumentteja.
Se on noin kahdeksankymmentä kaupunkia 1200 neliökilometrin alueella. Se ulottuu Santa Claritasta San Clementeenja San Bernardinosta mereen. Se on Long Beach, Santa Ana, Fullerton, Inglewood, Glendale, Hollywood, Santa Monica, Burbank jne. Ja Los Angelesin Downtown niiden keskellä.
Tämä on Route 66'sen perimmäinen päämäärä ja toiveiden maali. Se on amerikkalaisen unelman ruumiillistuma ja samalla painajainen. Nykyään on hyvin vaikeaa sanoa missä Route 66'nen kulkee tai kulki aikoinaan. Pitkään aikaan ei ole näkynyt "Historic Route 66" kylttejä. Ehkä vanha tie on jäänyt Santa Anan ja Hollywood bulevardin pikateiden alle?
Tyyni valtameri näkyy ensimmäisen kerran!
Sitten onkin enää pieni siirtymä Santa Monicaan ja Tyynelle valtamerelle. Monican laituri, värikäs ja taas kerran toimintaan saatu menneisyyden muisto. Laiturilla voi syödä ja juoda. Matkamuistomyymälöitä on muutama ja mies tiukoissa bikineissä laulaa Britney Spearsin klassikoita. Pari nakkikioskia, hampurilaisbaari ja pieni huvipuisto.
Route 66'sen päätös kyltti.
Route 66'nen päättyy laiturille. Se on Tien loppu ja monille motoristille unelmien täyttymys. Edessä aava Tyynenvaltameri ja auringonlasku. Takana noin 5000 kilometriä 9 osavaltion halki. Maissipeltoja, kukkuloita, jokia, tasankoja, ylänköjä, vuoristoa ja aavikkoa. Betoniviidakkoja ja neonvaloja. Ystävällisiä ihmisiä ja kokemuksia. Kommelluksia ja seikkailuja. Näistä on kunnon elämys tehty.
Ryhmä ja Tyyni valtameri - tätä pidemmälle ei pääse moottoripyörällä!
Päivä 14 | Route 66 | Los Angeles ->
Pyörät tyhjäksi, Suomen liput alas ja talteen. Vuokraamon kundit tulivat hakemaan pyörät sovittuun aikaan suoraan hotellilta rekalla. Haikein mielin luovutettiin uskolliset ratsut takaisin.
Loppusanoiksi haluasisin kiittää 201705 ryhmää erinomaisesta seikkailuhengestä ja huumorista! :)
Blogin lukioita huomiosta ja kommenteista. Jokainen kommentti on kyll luettu ja kaljan äärellä kerrottu ryhmän kesken matkan varrella!
Niille jotka vasta uneksivat Route 66'sta suosittelisin kiirehtimään. Vanhan Tien pääset kokemaan parhaiten tietysti paikan päällä, moottoripyörällä. Route 66'sen legenda kuolee pikkuhiljaa, mutta väistämättä. Paikat jotka olivat matkan vetonauloja viimme vuonna, olivat nykyään kiinni. Ihmiset jotka tekivät tiestä legendan, jättävät yksitellen tämän maailman. Vanhoja pätkiä suljetaan yksi kerrallaan ja niin edelleen.
66'nen on matka joka vie Länteen. Se on matka joka kannattaa tehdä. Se on matka jonka aurinkokin tekee joka päivä ;) Siitä voi saada uutta puhtia tai niin kuin sanonta kuuluu "Get your kicks on Route 66!"
22.05.2017 Dani | Kalifornia