Päivä 30 | Sary-Tash - Osh | Kirgisia

Kirgisian maaseutu on suorastaan upeaa. Kylää ympäröivät Pamir vuoret. Hevosia on enemmän kuin ihmisia. Kukkokiekuu ja yksinäinen aasi vaeltaa ruohon perässä. Elämä näyttää ja onkin erittäin simppeliä...

Elisen päivän jälkeen lepo oli paikallaan ja päätimme lähteä matkaan vasta puolenpäivän jälkeen. Majatalon omistajalle, Shamuratille, myytiin myös Markun pyörä 1000$ hintaan - tosin rahaa hänellä ei nyt ollut, mutta lupasi lähettää heti kun on. Kiinassa oltiin ryhmäviisumilla ja pyöristä oli maksettu vakuus. Eli tämä tarkoitti sitä, että maasta oli poistuttava samassa porukassa ja yhtä monella pyörällä kun siihen tultiin. Nyt ei enää ollut mitään järkeää raahata Markun Royalia pidemmälle. Markulle järjestettiin kyyti Dushnabehen ja siellä odotti lääkärintarkistus ja paluulento Suomeen...

Etenkin Kiinan jälkeen Kirgisia vaikutti suorastaan paratiisiltä - pensaa sai mukisematta letkusta ja harvat poliisit vilkuttivat vaan hyvää matkaa! Elkää ymmärtäkää väärin - Tiibet on kokemisen arvoinen paikka -mahtiponttisempia maisemia tuskin on missään päin maailma, mutta byrokratia koneisto tekee vierailuista hankalan.

Kirgisiassa taas, köyhyydestä huolimatta, ihmiset olivat erittäinkin vieraanvaraisia ja lapset vilkuttivat kaduilla. Karun Tiibetin jälkeen, myös vehreät maisemat olivat tervetulleita.

Päivä 31 | Osh, Kirgisia - Kizyl-Bel - Kujand, Tajikistan

Tykästyimmme Kirgisiaan niin paljon, että emme menneet rajan yli heti Oshin jälkeen vaan jatkoimme matkaa Kirgisian maisemissa Kyzil-Belin rajanylityspaikaan. Pari tuntia meni rajalla, mutta ei mitään erikoista - laukut tarkistettiin ja väliaikaiset tuontipaperit kirjoittettiin jokaisesta pyörästä. Welcome to Tajikistan!

Mikko käyttää odotushetkeä hyväksi rajalla ja ottaa nokoset. Rajaylityksiin olemme tottuneet :)

Päivät 32-33 | Kujand - Dushanbe, Tajikistan

Tadjikistan oli jälleen positiivinen yllätys motoristin näkökulmasta. Vähän liikennettä, hyvät tiet, paljon mutkia ja maailmanluokan maisemat. Pari erittäinkin mielenkiintoista tunnelia sattui matkan varrelle - yksi oli yli 5 kilometriä pitkä, heikosti valaistu (välillä ei valaistu ollenkaan) ja myös ilmanvaihto on paikallisilta arkkitehdeiltä unohtunut... Hiiltä kuljettavat rekat eivät lisänneet viihtyisyyttä :)

Neljän maissa saavuimme maan pääkaupunkiin Dushanbehen. Nykyään melkein miljoonan asukkaan kaupunki on kasvannut aikoinaan pikkukylästä. "Dushanbe" tarkoittaa maanantaita Tijikin kielellä ja nimi juontaa juurensa kun kylässä oli aikoinaan suuret maanantaimarkkinat. Stalinin aikoihin kaupungin nimeksi tuli hetkeksi Stalinabad, mutta se muutettiin pian takaisin alkuperäiseen muotoon.