Päivä 60 | Lviv, Ukraina - Kobryn, Valko-Venäjä | 320km

Vähiin käy tässä vaiheessa kilometrit ja päivät, mutta vielä on viimeinen rutistus jäljellä! Ukrainasta siirrymme Valko-Venäjän puolelle "Domanovo" ylityspisteen kautta. Rekkajono alkaa jo 4 kilometriä ennen rajaa ja autojono noin kilometrin pituinen. Ronskisti koko letkalla jonon ohi ja suoraan portille. Kukaan ei vastustanut. Ukrainan rajalla oli vissin vähän henkilökunta, sillä meidät päästettiin portin läpi 2 pyörää kerralla ja 1,5 tuntia siinä loppujen lopuksi meni. Sama juttu Valko-Venäjän rajalla - samanlaiset pikkulappu / tullikaavake muodollisuudet kuin Venäjälle mentäessä. Hieman jännitti ryhmäviisumitilanne - periaatteessa ryhmäviisumilla pitää mennä kaikkien samaan aikaan rajasta yli, mutta meillä puuttui muutama henkilö listalta. Pienen selityksen jälkeen tullimies viivasi puuttuvat nimet listalta ja alkoi näpyttä tietomme koneeseen. 3 tuntia meni rajalla yhteensä, mutta nyt olimme Valko-Venäjän puolella!

Päivä 61 | Kobryn - Minsk, Valko-Venäjä | 300km

Klo 09.00 koneet käy ja nopeata tietä pitkin olemme Minskin keskustassa klo 13.30. Joten jäi rutkasti aikaa tutustua pääkaupunkiin ja sen tarjontaan. Minsk on siisti, puhdas, huollettu ja avara. Mutta jotenkin tylsähkö ja steriili. Ehkä vaikuttaa myös se että meillä takana tässä vaiheessa 14500 kilometriä mitä kummallisimpien paikkojen läpi :)

Varsinaista viehättävää "vanhaa kaupunkia" ei Minskissä oikein ole historiallisistakin syistä:

Vuonna 1939 kaupungissa asui runsas 238 000 henkeä. Vuosille 1937–41 ajoittuvat mittavat Stalinin puhdistukset - kymmenien tuhansien ihmisten teloituksista muistuttavat Minskin kehätien pohjoispuolella sijaitsevat Kurapatyn metsän ristit.

Toisessa maailmansodassa koko kaupunki vaurioitui pahasti. Saksalaiset miehittäjät surmasivat suuren osan kaupungin väestöstä. Heti kaupungin eteläpuolella sijaitsi sodan aikana Maly Trastsjanets -tuhoamisleiri...