Päivät 57-59 | Alba Lulia, Romania - Muchacheve, Ukraina - Lviv | 630km
Päivä 57 | Alba Lulia, Romania - Muchacheve, Ukraina | 400km
Samin ryhmä jäi vielä nauttimaan Romanian vieraanvaraisuudesta, mutta me päätettiin lähteä suoraan Ukrainan puolelle jo tänään. Rajalla oltiin kahden maissa iltapäivällä ja jonoja ei ollut ollenkaan. Ei itse asiassa yhtäkään autoa. Romanian rajalla näytetiin passi ja rekisteriote - that's it. Ukrainan rajalla virkailijat hieman ihmettelivät Intialaisia rekisteriotteitta, mutta pienen väännön jälkeen päästivät meidät jatkamaan matkaa. Kaiken kaikkiaan Romania / Ukraina rajalla meni ehkä tunnin verran koko porukalla.
Ukrainan tullimies myös ihmetteli kovaan ääneen miksi tulimme tänne jos päämääränä on Suomi? Euroopan kauttahan pääsisi nopeammin ja vaivattomasti? Hän ei yksinkertaisesti ymmärtänyt että meidän tapauksessa kyse on enemmänkin matkasta kun päämäärästä. Monessa muussakin maassa, missä ei ollut matkapyöräkulttuuria, ihmeteltiin miksi olemme täällä? Maksaako meille joku tästä palkkaa?
Rajavirkailijat pelottivat teiden kunnosta - "Tästä eteenpäin on huonoimmat tiet mitä olette koskaan nähneet!". Nauroimme ääneen. Olemme todennäköisesti nähneet huonompia ;) Matkalla Muchacheveen, Ukrainan puolella odotin koko-ajan, että milloin se tie muuttuu "elämäni huonoimmaksi"? Noh, rehellisyyden nimissä olihan siinä välillä paljonkin kuoppia, reikiä ja epätasaisuuksia, mutta loppujen lopuksi tie oli ihan ok. Etenkin allroad pyörällä.
Alla videopätkä matkastamme Ukrainan puolelle:
Päivät 58-59 | Muchacheve - Lviv | 230km & 0km
Kahden kuukauden ajan meillä on ollut erittäinkin hyvä tuuri säiden suhteen. Toki vaihtelu on ollut suuri - Intiassa +45-50C, Tiibetissä -5C ja kaikkea siitä väliltä. Mutta pääsääntöisesti kuivaa. Nyt satoi sitten aamusta iltaan - välillä kovemmin ja välillä vähemmän, mutta tasaisen jatkuvasti.
Muchacheve - Lviv välillä on hyväkuntoinen tie jota pitkin paukutimme koko päivän. Noin puolessa välissä on poliisitarkistuskoppi. Hieman ennen koppia pysähdyimme tankkaamaan ja jatkoimme matkaa. Kopin edessä on stop merkki, jonka eteen kukaan paikallisistakaan ei oikein pysähtynyt. Ajoin kävelyvauhtia merkin kohdalle, katsoin poliisia silmiin ja yritin kysyä käsimerkeillä - "pitääkö pysähtyä vai voinko jatkaa?" Hän katsoi poispäin, joten ajoin eteenpäin. Poliisi viittasi tiensivuun koko porukan. Alkoi tuttu teatteri - rikoitte lakia ja teillä on kaksi vaihtoehtoa - maksaa nyt ja jatkaa matkansa tai lähteä selvittelemään tilannetta asemalle. Olen nähnyt tämän shown ennenkin - mikään ei ole oksettavampaa kun korruptoitunut virkailija.
Satoi kuitenkin niin paljon vettä ja gore-tex kalvot alkoivat vuotaa nivusten kohdalla. Poliisin pyytämä maksu oli myös aika pieni, joten tällä kertaa taivuttiin paineen alla ja maksettiin "tietulli". Seuraavana päivänä kuulimme, että Samin ryhmälle kävi samantyyppinen tarina.
Lvivin vapaapäivä
Lviv on suomalaisille vähemmän tuttu paikka - suosittelen tutustumaan. Etenkin kesällä. Todella moderni vanha kaupunki, jossa tekemistä riittää. On kulttuurikohteita ja kävelypromenadeja. On ravintoloita, baareja, kuppiloita ja viinikerhoja. On kauppoja ja myymälöitä. Tekemistä riittää.