Tämä kaveriporukka on odottanut Route 66 seikkailua jo kauan. Nyt 7 motoristin unelma lopultakin toteutuu!

Matkan ensimmäinen ajopäivä alkaa kunnon aamiaisella, sillä Amerikassa bekoni motoristin tiellä pitää :) Vähäiset tavarat kasseihin ja kassit takseihin. Virallisesti vuokraamo aukeaa klo 10.00, mutta olemme 20 vailla jo roikkumassa ovenkahvoista, eikä turhaan - putiikki on auki!

Uudenkarheat, musta pyörät odottavat hienossa rivissä. Kaikki saivat mitä tilasivat - 2 Heritage Softail, 1 x Ultra Glide, 1 x Street Glide ja 3 x Road King. Kaiken kaikkiaan 7 ameriikan kopteria kromiosat kiilottettuina!

Ei muuta kun allekirjoituksia jakamaan. Vuokraamo varmistaa monisivuisella sopimuksella, että tajuamme moottoripyöräilyn vaarat ja emme syytä heitä jos jotain käy... Pienet totuttelulenkit parkkipaikalla, tavarat sivulaukkuihin ja tasan klo 11 lähdemme matkaan!

Highway 294’sta pohjoiseen, sitten Interstate 55’sta St. Louisin suuntaan ja (rumpujen pärinää) ramppi 268 tulee näkyviin - siitä käytännössä alkaa Route 66 nykyään. Fiilikset katossa, kun ohi vilahtavat ensimmäiset ”Historic Route 66” kyltit. Voin vaikka lyödä vetoa, että monelta pääsi pieni riemun karjaisu kypärän sisällä :)

Gemini Giant ja uudelleen avattu Launch pad kahvila 15 vuoden tauon jälkeen!

Illinoisin osavaltio on mistä seikkailu AINA alkaa. Routen voi myös ajaa toki lännestä itään, mutta se on sama kun aloittaisit illallisen jälkiruuasta.

Route 66 ei näy nykyajan kartoissa ollenkaan ja monille tulee yllätyksenä, että varsinaista yhtenäistä Route 66 ei ole koskaan ollutkaan. Kaikki lähti liikkeelle yhden miehen (Cyrus Avery) ideasta vuonna 1924 - hänen mielestä piti yhdistää sadat olemassa olevat tiet ja polut yhdeksi pääväyläksi Amerikan halki.

Sitäkään ei moni tiedä, että Routen piti alunperin olla numero 60! Kuitenkin Kentuckyn osavaltio kerkesi jo varata numeron omalle päätielle ja ne eivät millään halunneet luopua siitä. Riita Averyn ja Kentuckyn välillä kesti pitkään, mutta lopulta mies taipui ja rupesi etsimään vapaita vaihtoehtoja. Tuplakutoset kuullostivat hänen mielestään hyvältä - näin legenda syntyi ;)

+35C varjossa tai niin kuin täällä päin sanotaan +93 Farenhaittia.

Pientä alkutotuttelua kaikilla oli pyörien ja ryhmäajon kanssa, mutta jo Pontiacin jälkeen homma alkoi sujua kuin tanssi. Historiallista tietä seuraten saavuimme Springfieldiin. Kaupungissa ihmettelimme motoristien määrää - koko ajan piti moikata :) Pamahdimme kylille kesken vuosittaisen Springfield Bike Weekin - tuhansia ja tuhansia pyöriä kokoontuu Springfieldin tuntumaan viikonlopuksi.

Elokuinen Route 66 ryhmä:

Päivä 2 | Route 66 | Chicago - Springfield | 320km