Tänään ajoimme pääasiassa Alpeilla, eikä missään muualla kun Alpeilla - ja se oli huikaisevan hupaisaa. Kiersimme Alpien parhaita teitä ympäri kun kattilassa jonka tiet olivat mutkaisia ja mäkisiä hyvin sekoitettu spagehtti - ja maistuikin yhtä hyvältä. Aamusumun haituessa suuntasimme kohti Cortina ajaen ensimmäisen pikku passon yli. Cortinassa tarkastettiin tietysti olypiahyppyrimäki, joka oli kolmas tällä matkalla. Ikävä kyllä pitää todeta, toisin kun aikaisemmissa hyppyreissä, tuosta mäestä on kyllä hyppelyt hypitty, sillä hyppytorni oli surkeassa kunnossa.

Teimme myös pikku kävelylenkin myös Cortinan keskustaan ja kävimme tietysti sporttibaarissa kaffella ja pikkuisen shoppailemassakin; jääkaappimagneetteja pääasiassa.

Nykyaikaisissa BMW moottoripyörässä alkaa olemaan myös avaimeton käynnistys, joka on varsin kätevä. Pyörä käynnistyy kun kuskilla on avain taskussa, mutta sivulaukut silti lukittuu avaimella eikä ne aukea ilman avainta, joka käynnistikin hauskan ja tutun avaimen piilotus -seuraleikin parkkipaikalla. Avain on jossakin, mutta missä lie.. Vie takki säteen kantaman ulkopuolelle, vie reppu, vie toinenkin reppu - ja kaveri kertoo milloin mittari näyttää “out of rangea”. Aivan löytyi ja asiaa attokin Kimmon oivallus siitä, sama avain käy kaikkiin sivulaukkuihin.

Nyt matkaan ja ylöspäin, kohti seuraavaa vuorten huippua jotta sen saavutettuamme voimme lasketella seuraavia serpentiinejä alaspäin valmistautuakseen toistoihin - ja toistojen toistoihin. Aikansa näistä nautiskeltuamme alkoi nälkä muistutella itsestään, ei lainkaan huonossa paikassa, sillä tiemme vei pizzerian eteen, jossa oli moottoripyöriä parkissa; se on aina hyvä merkki.

Motoristi ei erehdy ruokapaikan suhteen ja söimmekin matkan ensimmäiset ja samalla ainoat pizzat siellä, missä niitä pitää syödäkin, Italiassa. Hieman harmaantuva signore laittoi mahtavaan uuniin varmasti miljoonatta pizzaansa ja maku oli todella sen mukainen. Siitä sen tietää, että muuten puhelias väki menee hiljaiseksi kun ruoka tulee pöytään.

Suunta Canazeihin, tankkaus ja kaupunki sight seeing pyörien päältä jo kohti huippuja jälleen.
Nyt alkoikin tulla vastaan päivän parhaat maisemat ja mutkat, vaikka moni luuli jo ne nähneensä, niin huikeat olivat maisemat näillä nurkin.

Keski-iltaäivän Alppiosuus huipentui pieneen ohiajoon, joka suuntautui tietysti Bolzanon suuntaan, ollen samalla yksi päivän parhaista etapeista ja monien matkojen yksi parhaista eksymisistä, sillä turha tarkka suunnittelu ja orjallinen kartan seuraaminen on turhaa. Pääasia on, että pyörät pyörii ja kumipuoli on alaspäin.

Siinä pikkuhiljaa sitten laskeuduimme kohti Hotelli Kotkaa ja sen maukasta illallista. Ennen illallista ehdimme kuitenkin nautiskelemaan matkan ensimmäiset kypäräoluet, ja kylläpä olut maistui -mutta vain yhden tuopin verran; tai ehkä yksi tuoppi kerrallaan. Suihkuun, maukas ja monipuolinern illallinen tyylii “Fish Barbique” ja ajoissa nukkumaan, sillä tuleva matkan kolmas reissupäivä olisi samalla myös viimeinen matkapäivä. Buena notte tai jotain sinnepäin.