Kazakstan jäi tänään taakse, kun lähdettiin aamusta kohti venäjän rajaa ja yli 700 000 asukkaan Barnaulin kaupunkia Altailla. Rajalle oli matkaa reilu sata kilometriä ja kahdeksan pintaa oltiin jälleen tien päällä. Tie rajalle oli tyypillinen vanha neuvostotie, mutta ihan kohtuullisessa kunnossa ja matka eteni joutuisasti. Noin 45 minuutti odotettiin puomilla ennen kuin päästiin leimaamaan ulos Kazakstanista ja sen jälkeen sisään Venäjälle. Kävi kyllä nopeasti varsinaiset rajamuodollisuudet. Venäjällä vaihtelee käytäntö eri rajoilla ja tämä oli erityisen helppo ja nopea raja. Kazakstan oli kyllä mukava kokemus. Tiet nyt ovat pitkiä suoria, kun sitä aavikkoa riittää, mutta pääsosin hyvässä kunnossa ja erityisesti ihmisen ovat avuliaita ja mukavia. Tietysti meille halvat hinnat ovat plussaa. Kaiken kaikkiaan positiivinen kokemus.

Kelloa siirrettiin taas tunti eteenpäin, joten emme jääneet nähtävyyksiä pongailemaan vaan yhdellä lounas ja tankkaustauolla tuoltiin Barnauliin ja sovittiin, että loppuilta on vapaata aikaa, kun tämä on viimeinen isompi kaupunki ennen Mongoliaa. Ehdin itse käydä vähän täydentämässä matkavarustusta ja hakemassa vielä Prepaid -liittymät, jotka riittävät sitten lopulle Venäjän osuudelle.

Joku oli hylännyt tyttö- tai poikaystävän autoon.

Alkoi maisemat muuttua Venäjän puolella.

Eilen lähdettiin sitten Barnaulista ajelemaan kohti Altain vuoristoa ja kyllä tuntui hyvältä päästellä pitkästä aikaa mutkateitä hienoissa maisemissa ja hyvässä aurinkoisessa kelissä. Rauhassa ajeltiin majapaikkaamme pieneen Karakolin kylään, jossa meillä on maalaishenkinen majoitus ja täältä löytyi sauna ja eihän suomalainen voi jättää sitä testaamatta ja hyvähän se oli.

Tuttuun tapaan 08:00 liikkeelle ja tällä kertaa Barnaulista

Altaille tulo vuoristomaisemiin pitkä kuivan aavikon jälkeen on kyllä hienoa.

Pollet otti vähän pulttia, kun Yamaha saapui hämmentämään tilannetta.

Hyvin nukutun yön jälkeen oli mukava jatkaa Alatain hienoja mutkaisia teitä vuoren ympäröimänä. Koska matkaa tänään oli vain 330 kilometriä, lähdettiin liikkeelle kello yhdeksän auringon paistaessa. Välillä tie nousi lähes 1700 metriin ja laski taas hieman alas. Muutamia kyliä lehmineen ja lampaineen oli tien varressa ja luonnollisesti hevosia. Altai on hieno paikka ja tiet ovat loistavassa kunnossa ja loppuja hieman huonompia parannellaan myös. Saavuttiin rajavyöhykkeellä sijaitsevaan Tashantan kylää jo puoli kolmen jälkeen ja tankattiin pyörät, sekä varatankit kaikki täyteen Mongoliaa varten. Kävi ilmi, että koko kylästä ei tänään sunnuntaina saa mistään ruokaa. Ei auttanut, kuin ottaa kaksi taksi alle ja ajella 50 kilometrin päähän takasin päin Kosh-Agachin kylään. No ei sielläkään ollut yksikään ravintoa auki, tai oli yksi mutta sieltä ei saanut enää ruokaa. Onneksi supermarketti oli auki ja nopeat ruokaostokset ja takaisin hotellille kokkaamaan. Saatin mahta täyteen ja hommattiin aamiaistarpeita samalla huomista varten. Huomenna sitten 20 kilometrin päähän Mongolian rajalle. Toivottavasti raja ylittyisi vikkelään ja voidaan valmistautua paperilla matkamme haastavimmalle osiolle.

O-P odottaa suurella innolla illallista. Pastaa, makkaraa, hapankaalia, salaatteja ja vaikka mitä herkkuja.

Päivät 15-17 | Semey - Barnaul (Venäjä) - Karakol - Tashanta | 460 + 430 + 330 km