Päivä 6 | Tulppio-Saariselkä | 294 km
Viimeisen, muttei suinkaan vähäisimmän ajopäivän aamuna olimme aamupalalle hieman ennen aamu kahdeksaa ja sitten siirryttiinkin tankille ”Tulppion Teboilille”. Käsipumpulla pumpaten lisää polttoainetta kuuteen pienimmän toimintasäteen omaavaan pyörään. Poikkeuksellisesti kolme GSA:ta jätettiin tankaamatta sillä heillä riittäisi bensa reissun lopetustankaukseen Saariselä Nesteelle.
Pilvinen muttei sateinen (vielä) sää ja ensi töiksemme lähdimme kohden Kemihaaran vanhaa Raja-Vartioasemaa. Tie oli nopeaa ja mukavaa ajettavaa. Lyhyt tauko Kemihaarassa ja samalla mietimme, onkohan Kemijoki näillä kohdin kovinkin kalaisa? Tauon aikana rajamme vartiatkin ajoivat ohitsemme.
Päätimme ettemme aja Kemihaaran huoltotiet, vaan kierrämme kiertoreittiä huoltotien etelä päähän. Kävimme myöskin ihmettelemässä Kuttusjoen olematonta siltaa, jota pitkin pääsisi joen toiselle puolen. No, eturenkaat kohden etelään ja Sandbergin patsaan kautta ensimmäiselle mahdolliselle sillalle, josta joen ylitys voisi tapahtua.
Joen ylitettyämme suunnistimme kohden Niekkatunturia. Lämpömittari näytti +14 C lukemaa ja tie oli mukavassa kunnossa. Vastaan tulivat samat kolme enskaa kuskeineen takapenkkiläisen kera jotka olivat majoittuneet meidän kanssa yhdessä Tulppiossa. Niekan huipulle (445 metriä) johtava tie huononee ylöspäin mentäessä ja viimeiset kymmenet metrit ovat huonosssa kunnossa. Tie kaartaa samalla oikealle, joten nousun jyrkkyydestä ja mutkasta johtuen vauhtia ei saa päästää loppumaan. Ryhmämme selvisi hyvin ylös asti. Jihuu! Niekkatunturi tuli ”huiputetuksi”. Ylhäältä on mahtavat näkymät. Eihän tämä mikään Halti ole, mutta silti hieno kohde. Ylhäällä oli myöskin kuolleen poron raato ja aprikoimme mahdollista kuolinsyytä. Kaulassa oli ilmeisesti pureman jälkiä.
Seuraavaksi ”luistit” luoteeseen ja suunta kohden Lokan kylää. Hyvää tietä 80 km/h yleisrajoituksen puitteissa. Lokka lähestyttäessä viimeiset kilometrit ovat päällystettyjä (tie 9673). Juuri ennen Lokan patoa kaarros vasempaan ja yksitellen riippusillasta ylitse. Sillan jälkeen pyörähdimme saamelaisen kansantaiteilija (mm. maalari) Andreas Alarieston muistokiven kautta ja Partisaanien muistomerkin ohitse takaisin asfaltoidulle pää tielle. Tästä sitten Lokan Kalasatamaan vajaan kahden kilometrin matka. Sieltä ei saanut kahvia, joten lähdimme takaisin katsomaan vieläkö, löytyisi vanha kyläkauppa, mutta ei löytynyt se oli lopettanut toimintansa jo aikoja sitten. No, matkalla tutustuimme Lokan tekojärvestä kertovaan infotauluun ja täytyy todeta, että on se mahtavan kokoinen järvi.
Sitten olikin jo aika jättää tämä kylä taakse ja suunnata suoraan kohden lännessä sijaitsevaa valtatie neljää. Google Maps ei suostu reitittämään tätä kautta, mutta huoli pois sieltä kulkee ihan hyvä ja mukava soratie. Tie kulkee Kaita- ja Maaselän kautta nelostielle Kiveliön kalan pohjoispuolelle. Tässä lyhyt tauko ja viimeisen poroportin jälkeen jätimme tämän reissun sorat, hiekat sekä mudat taaksemme.
Pari kilometriä ja pysähdys levähdysalueelle ja heti Cafe Kairaan kahville ja lätyille. Ne tulivatkin tarpeeseen sillä tänään ei lounas paikkaa ollut tarjolla. Ruokailun jälkeen matkanjohtaja esitteli jälleen sadetakki-/sadehousu performanssin ja riisui molemmat sivulaukkuihin, sillä seurauksella että lyhyen tovin ajamisen jälkeen taivas repesi ja vettä tuli riittävästi. Ei muuta kuin stoppi tien reunaan ja jälleen sadevarusteet päälle. Vajaat puoli tuntia vesisateessa 85 km/h asuntovaunujen perässä Saariselän Nesteelle. Lyhyt tankkaustauko, jolloin kaikki liruttivat tankkinsa piripintaan kotimatkaansa varten.
Lopuksi ajoimme ylös Kaunispään huipulle ja voi pojat! Sumu oli niin tiheää, ettei eteensä meinannut nähdä. Tosi sankka sumu. Kahvio oli täynnä porukkaa, mutta meillekin järjestyi yksi pitkä pöytä. Kerrattiin reissun tapahtumia ja hyvästeltiin toisemme. Hyvä porukka, mahtava reissu vaihtelevissa sää- ja tiestöolosuhteissa. Kiitoksia koko porukalle, myöskin Mj:lle ja muusalle ostetuista saunapipoista, ovat komeat.