Vardziassa sijaitsee vuoren rinteeseen hakattu luolaluostari. Se sijaitsee vain 12 kilometrin päässä Turkin rajalta Mtkvarijoen yläjuoksulla ja liittyy läheiseen Khertvisin linnoitukseen. Vardzian luostari on hakattu kallioon 1100–1200-luvuilla.

Vardzian linnoituksen perusti Georgian kuningas Giorgi III. Hänen tyttärensä kuningatar Tamar muutti sen luostariksi.

Viimeinen ajopäivä alkoi jo perinteeksi muodostuneella kaatosateella. No, ensin syötiin aamupala ja sitten Lähdettiin Hotellin vanhalla Ford Transitilla katselemaan luolia. Saavuimme sopivasti paikalle klo 10.00 jolloin ovet avataan. Lippujen oston jälkeen eräänlaisella pikkubussilla ylös, jossa meitä odotti englanninkielinen opas. Kävelimme eri luolissa ja saimme mielenkiintoisen esitelmän paikan historiasta.

Sadekin sopivati taukosi noin tunnin ajaksi, joten pääsimme liikkeelle ilman että olisi pitänyt pukea sadevaatteet. Takaisin tielle numero 11 ja etupyörät kohden Akhalkalakin kaupunkia. Siinä ajaessa tunsin että vatsani kiertää ja olokaan ei ole aivan priimaa. Kaupunkiin savuttaessa meidän piti kiertää kylän keskusta kiertotietä pitkin mutta jotenkin onnistuin ajamaan risteyksen ohitse. Täälläpäin se on melko tavallista sillä tiet ovat harvaan ja huonosti merkittyjä. Kohtuullinen ketunlenkki, ennen kuin käännyttiin takaisin päin. Sitten olikin pakko pysähtyä ja meikäläinen ”syöksyi” vessapaperirullan kanssa puskaan. Hieman lääkettä ja matka jatkui lounaspaikkaamme jossa huoltoautomme jo odottikin. Auto oli tietystikin tämän harhaan ajon seurauksena mennyt jo meidän ohitsemme.

Vatsani kiersi vielä siihen malliin että päätimme otta moponi huoltoauton kyytiin ja huilailla loput 136 kilometriä Tbilisiin. Oli muuten auto aivan tolkuttoman täynnä, kun tavaratilassa oli kaksi Suzuki DR 650 Adventure ja meidän kaikkien matkalaukut, työkalut, juomavedet jne.

Tie 31 ohittaa kohtuu läheltä pari järveä ja maisema on siinä samalla muuttunut tasankomaiseksi ennen kuin lähddettäisiin loppumatkan mutkaosuuksille. Jälkimmäisen järven kohdalla sade sen kuin yltyi ja sitten laskeutui yllemme aivan mieletön sumu, niin sankka että automme eteni noin 40-50 km/h ja pyörät seurasivat tiukasti perässämme. Sumua oli reitillämme kymmenien kilometrien ajan, lähes Tbilisiin asti. Valokuvaaminen oli hyvinkin haasteellista, joten ei montaa kuvaa tullut otettua.

Lammaslaumoja ja lukuisia kulkukoiria väistellemme etenimme kaupungin lounais puolelle, josta pääsee oikaisemaan talleille suht kätevästi. No, puolituntia siinä kuitenkin meni kaupungin ruuhkissa.

Talleilla pyörien luovutukset, pienet drinkit ja auton purku. Sitten olikin jo aika hyvästellä yhteistyökumppanimme täällä Georgiassa. Hieno viikko mopoillen Georgiassa, ajoittain melkoisen haastavissa olosuhteissa, tai ainakin hyvin kosteissa. Yhteensä 1927 ajokilometriä.

Lopuksi siirryimme kahdella taksilla meidän hotellillemme, joka oli sama kuin tullessamme (Aivani). Ensinmäinen taksi oli Toyota Prius ja nippa nappa kolme äijää tavaroineen mahtui kyytiin. 36 minuuttia kului ruuhkissa ennen kuin päästiin hotellille. Lopulta kaikki selvisivät perille ja huoneet saatiin jaettua ja osa lähti hotellin viereiseen ravintolaan oluelle ja siinä samassa iltapalaa nauttimaan, meikäläinen päätti siirtyä loppuillan huilaamaan huoneeseemme. Josko aamulla vatsan kiertelykin olisi jo helpottanut.

Päivä 10 | Vardzia-Tbilisi | 290 km