Vettä on tällä reissulla saatu enemmän kuin tarpeeksi ja osittain siitä syystä tänään aamupala oli vasta klo 10.00 ja lähtöä tienpäälle, minne ja mihin harkittiin huolella. Lopulta päädyttiin ajamaan Vardziaan lähelle Turkin rajaa. Liikkeelle lähdettiin lopulta vasta klo 11.30 sateen tauottua.

Asko, Jarkko sekä Veli olivat saanneet jatkuvista sateista tarpeekseen ja he lähtivät paikallisoppaan johdolla kohden Tbilisin talleja. Me muut suuntasimme etelään.

Ensiksi yritettiin suunnista Kutaisista ulos ja siinä ruuhkassa se olikin melkoinen temppu. Opasteita oli tosi harvakseen, mutta lopultakin löysimme läheiselle moottoritielle ja matka kohdin Khasuria voi toden teolla alkaa. M1/E60 valtatietä etenimme rivakkaa tahtia, kunnes alkoivat megalomaaniset tietyöt ja eteneminen oli tosi hidasta. Kiinalainen yhtiö rakentaa uutta moottoritietä Goriin ja tosiaankin ruuhkat ja kiertotie järjestelyt olivat massiivisia.

Tie myöskin kulkee parin suuremman kaupungin halki ja tällöinen liikenne puuroutui entisestään. Eräässä tiukassa ohituksessa tuli poliisi auto vastaan ja he kääntyivät peräämme ja pysäyttivät Urpon. jonka ohitus oli mennyt pahasti pitkäksi. Lopulta lopputulos oli kovat nuhteet muttei sakkoja. Täälläpäin on todella paljon poliiseja, joilla maaseudulla on yleensä kalustona Toyota Hilux jatko-ohjaamolla ja kaupungeissa on aika paljon käytössä Skodan Octavia mallia. Liikennettä ei tosin valvota juuri lainkaan ja meno on sen mukaista-Lopultakin pääsimme Khasuriin asti ja käännyimme oikealle tielle M8 ja ajoimme noin 10 kilometriä kohden Akhaltsikhea kunnes pysähdyimme lounaalle joenvarressa sijaitsevaan ravintolaan.

Jälleen ruokaa tuli pöytään yllin kyllin, eli niin paljon, ettei millään jaksanut kaikkea syödä. Lounas tauon jälkeen oli noin tunnin mittainen osuus, jolla satoi vettä, mutta Akhalsikhessa sade loppui ja samalla kävimme tankkaamassa pyörämme.

Tämän jälkeen kävimme tutustumassa läheiseen linnan, jossa myöskin nautimme kahvit. Tässä vaiheessa kello oli jo sen verran paljon että meidän oli pikaisesti lähdettävä viimeiselle mutkaiselle 61 kilometrin osuudelle, jotta ehtisimme perille ennen pimeyden alkua. Tämä tienumero 11 on tosi makea ajettava, lukuisia mutkia, sekä nousuja ja laskuja. Tämä tie johtaa Armenian rajalle.

Khertvisin linnoituksen kohdalta ajoimme vielä sellaiset 13 kilometriä ilta hämärässä todella mukavaa asfaltoitua pikku tietä pitkin Vardzian kaupungin laitamille majoittumaan Vardzia Resortiin. Tällä kertaa oli tiedossa himen tasokkaampaa majoitusta.

Normaalien suihkussa käymisten yms. toimien jälkeen kävelimme läheiseen ravintolaan illalliselle ja jälleen kerran Georgialainen keittiö pani parastaan. Hieman vielä istuimme iltaa ja menimme hieman normaalia myöhemmin levolle. Hieno ajopäivä, jonka viimeinen tieosuus vielä kruunasi.

Päivä 9 | Kutaisi-Vardzia | 260 km