Aamupalan jälkeen tasan klo 08.30 saapui MB:n pikkubussi noutamaan meitä Mototravel Georgian talleille. Noin 15 kilometriä kaupunki ajelua ja saavuimme Suburtalon kaupungin osassa sijaitsevalle mopo vuokraamolle. Koska passi- ja ajokortti tiedot oli lähetetty jo etukäteen, tapahtui pyörien käyttöönotto jouhevan nopeasti. Hieman vaihdeltiin satuloita matalemmaksi osaan pyöristä ja samalla suoritettiin sivulaukkujen pakkausta yms. fiksausta ennen tien päälle lähtöä.

Mopojen nouto tallilta (Moto Travel Georgia)

10.00 startti kohden Tianetia. Ensiksi reilut 10 kilometriä kaupunki ajelua ruuhkassa ja siinä samalla pyöriin tutustumista. Meillähän oli käytössä 8 kpl Suzuki 650 V-Strom Adventure malleja sekä 4 kpl Honda Africa Twin 1000 malleja. Tovin kuluttua liikennemerkki kertoi Tbilisin kaupunki alueen päättyneen ja kotvan kuluttua ajelimmekin jo Tbilisin kansanpuiston (National Park) halki kulkevaa mutkikasta tietä numero 30. Mukavan lämmintä, eli noin +18 C. Tien pinta oli paikoitellen hieman huonoa asfalttia mutta näille pyörillehän se ei ollut mikään ongelma.

78 kilometriä myöhemmin saavuimme Tianetin taajamassa sijaitsevalle cafe Vanessa vinoparkkiin ja seuraavana ohjelmassa oli paikallinen lounas. Yläkerran terassilla nautittiin Hatsapuria, jonkin sortin tomaatti-/lihakeittoa, leipää, salaattia sekä ruoka juomaksi vettä ja jotain vihreätä ”herkku juomaa”. Jälkiruokana kahvia tai teetä. Kyllä siinä mahansa täyteen sai. Lounastauon aikana lämpötilakin oli jo noussut karvan verran yli kahdenkymmenen asteen.

Matkan varrelta bongattiin lukuisia vapaana juoksevia eläimiä mm. sikoja, koiria, lampaita, lehmiä ja ties mitä. Huoltoaseman kohdalta bongasin, että 95-oktaaninen maksaa 3,16 Gel per litra, joka tekee sellaiset 85 eurosenttiä per litra. Melko kohtuullista näin suomalaisen näkö vinkkeleistä katsottuna.

Tovin ajeltuamme saavuimmekin jo Georgian Military roadille ja rekka liikenne tällä tiellä oli melkoinen. No, me kurvasimme hetken kuluttua Ananurin linnakkeelle, jossa sijaitsee myöskin kirkko. Hieno paikka ja hienot näkymät Zhinvali järvelle. Tässä kohdin jotkut sanoivat, että pitäisikö vaatetusta vähentää, kun tuntuu hivenen kuumalta johon totesin että ei kanna, sillä kohta noustaan vuoristoon ja lämpötila laskee reilusti.

Gudaurissa pidettiin kahvitauko ja sen jälkeen ajoimme Georgian/Venäjän ystävyyden monumentin ohitse, sillä päätimme pysähtyä siinä huomenissa paluumatkalla Kazbegista etelään. Seuraavaksi ohitimme kilometri kaupalla pysähtyneitä raskaan kaluston yhdistelmiä, jotka jonottivat Venäjän rajalle pääsyä. Maisematkin muuttuivat entistäkin hienommaksi.

Hatsapurin ryhmä huipulla. Takana näkymä Mount Kazbegille (5034 m)

Aikamme ajeltuamme saavuimme Stepasmindan (Kazbegi) kylään ja mopot jäivät parkkiin ja siirryimme kahden Mitsubishi Delica 4X4 pikkubussin kyytiin ja jatkoimme 6 kilometriä ylös Gergetin kirkolle. Miksi autoilla? Koska asfaltoitu tie oli suljettu maanvyörymien johdosta ja noin kolmen kilometrin kiertotie oli erittäin huonossa kunnossa eikä meitä laskettu sinne keskenämme. No, rehellisesti sanottuna olisihan siitä enskoilla päässyt, mutta ei tosiaankaan mikään kiva legi, sillä isoja kiviä ja pahoja monttuja oli riittämiin. Ylös päästiin ja huipulta oli mahtavat näkymät niin kylään kuin Kazbegi vuorellekin, jolla korkeutta kunnioitettavat 5034 metriä. Valokuvattiin kirkkoa niin sisältä kuin ulkoakin ja paikalla oli aika paljon muitakin turisteja. Aika paljon venäläisiä.

Lopuksi olikin aika palata alas kylään pyörille. Tästä sitten vielä noin 10 kilometrin siirtymä majapaikkaamme Stepasmindan etelä puolelle. Lopuksi perinteisesti maittava illallinen viini maan tapaan viiniä maistellen.

Reilut puolet mopoista majoituksen vinoparkissa

Päivä 3 | Tbilisi-Kazbegi | 215 km