Aamu valkeni raikkaassa ajosäässä. Mittari näytti + 4 C ja pyörien satulat olivat tukevasti jäässä. No, klo 09.00 aamupalaa ja sen jälkeen satuloiden ”jääskrapaus” ja etupyörät kohden Jutan vuoristokylää. Vajaa 10 kilometriä asfalttia ja sitten siirryttiin soratielle ja lähdettiin nousemaan ylös vuoristoon. perillä oli mm. sauna, mutta tällä kertaa me tyydyimme paikallisen kahvion kahvi- ja tee tarjoiluun. Paluumatkalla yhdestä Africa Twinistä irtosi oikeanpuoleinen sivulaukku ja se lensi syvälle ojaan eikä kuljettaja huomannut lainkaan laukun puuttumista. No, poimin laukun kyytiini ja alhaalla kiinnitettiin se liinalla pyörään.

Seuraavaksi takaisin Georgian Military roadille (M3) ja suunnaksi etelä. Vastakkaiseen suuntaan oli kilometrien rekka jono matkalla Venäjän rajalle. Mittasimme ensimmäisen yhtenäisen jonon pituudeksi kuusi kilometriä ja seuraavan neljä kilometriä.

Lounastauko Georgian Sotilastiellä (Georgia Military Road, M3)

Juuri ennen Gudauria alkoi puolen tunnin sade ja sehän tarkoitti meille kaikille sadeasu ”performanssia”. Sadevehkeet päällä ajeltiin Gudaurin pohjoispuolella sijaitsevalle Georgian- ja Venäjän ystävyyden monumentille ja katseltiin tätä taideteosta kevyessä syys sateessa. Liikkeelle päästyämme sadekin sopivasti päättyi ja me päätimme Gudaurissa käydä tankkaamassa kulkupelimme. Alle euron litran hinnalla täytimme kaikkien kahdentoista pyörän tankit.

Seuraavaksi olikin aika ajella jälleen kohden pääkaupunki Tbilisiä ja edelleen Goriin johtavalle vanhalle tielle. Matkalla ohitimme lukuisia Kamaz-kuorma-autoja ja meitä taas ohitti lukuisat ”kiireiset” alkuasukkaat. Paikallinen liikenne kulttuuri, no se on mitä on, sellaista perinteistä ”neukku kulttuuria”, jossa liikennesäännöillä ei niin väliä. Matkan varrelle jäivät mm. Ananurin linnake ja Zhinvalin järven pato. Tätä reittiähän eilen ajettiin pohjoisen suuntaan.

pääkaupunkia lähestyttäessä Sukhumin moottoritien (M1) rampissa porukka eksyi toisistaan, mutta me peräpäässä suunnattiin lyhintä reittiä Mtskhetan kautta Goriin johtavalle vanhalle tielle (Mtskhata-Kavtiskhevi-Gori) ja hetken kuluttua tavoitimme jälleen pääjoukon. Muutamien tietöiden ja soraosuuksien jälkeen saavuimme pitkille suorille keskelle peltoaukeita ja yhden lyhyen tauon jälkeen olimmekin jo Gorin kaupungin laitamilla.

Gori, tuo ”Isä aurinkoisen” syntymäkaupunki on nykyisin noin 50 000:n asukkaan Georgialais kaupunki. Tänne asti, kun oli tultu niin, toki meidän oli käytävä tutustumassa Stalin museoon ja museon pihalla olevaan Stalinin junan vaunuun. Historian havinaa ja suuruuden hulluutta sitä tämä museo tarjoaa. No, kaikki tyyni mielenkiintoinen vierailu kohde.

Tämän jälkeen olikin aika suunnistaa Guest House MK:n majoitukseen. Pyörät sisä pihalle parkkiin ja kypärä oluet auki. Suihkuun ja reilun tunnin kuluttua kaupungille syömään. 15 minuuttia kävelyä ja saavuimme ruoka paikkaamme. Ruoka oli hyvää ja sitä todellakin oli riittävästi. Olutta ja viiniäkään unohtamatta. Pari tuntia siinä vierähti ja sitten olikin jo aika kävellä pimeässä yössä takaisin majapaikkaamme. Kohtuu pitkä mutta antoisa ajopäivä oli takanamme. Huomenna jälleen uudet seikkailut.

Päivä 4 | Kazbegi-Gori | 230 km