Tämän reissun viimeinen ajopäivä käynnistyi hyvän aamiaisen merkeissä. Lämpötila oli vain +5 C, joten pyörien satulat yms. oli hyvä kuivata aamukosteuden jäljiltä. Tbilisiin oli ennustettu +25 C lämpötilaa, joten kyllä se vielä päivän mittaan tulisi hikinenkin olotila. Ensin ajettiin Akhalkalakiin mutkasta päätietä ja sitten käännyttiin 31-tielle kohden Manglisia. Tällä tiellä maisemat olivat kuin Mongoliassa konsanaan. Ohitimme Soghamo-, Parviani- sekä Tsalkajärvet. Jossain matkan varrella yritettiin pysähtyä viimevuotiseen lounaspaikkaan kahville, mutta ravintola ei ollut vielä tähän aikaan avoinna, joten lyhyt tauo ja eteenpäin.

Tämänkin tien varrella maisemat olivat tosi upeita, jälleen hieman erilaista Georgiaa. Tsalkassa söimme lounasta. Ravintolassa oli kalapäivä ja pöytäämme tuotiin normaalejen hatsapurien ja salaattien lisäksi kahtakin erilaista kalaa. Hyvää oli. Täälläpäin monet ruuat ovat tosi suolaisia mm. juustot ovat hyvinkin suolaisia meidän makuumme. Algetista todella mukavaa, tai oikeasta useampaakin erittäin mutkaista tietä Didgorin taistelun muistomerkille.

Didgorin taistelu käytiin Georgian kuningaskunnan ja Seldzukkien valtakunnan välillä Didgorissa noin 40 kilometriä nykyisestä pääkaupungista Tbilisistä lounaaseen vuonna 1121. Georgian kuningas Davit IV:n johtamat joukot voittivat taistelun ja valloittivat muslimien hallussa pitämän Tbilisin. Muistomerkille on kohtuullisen jyrkät ja pitkät portaat, joten pientä liikuntaa istumisen lisäksi.

Seuraavaksi ”laskettelimme” vuorelta mutkaista tietä alas Tbilisin kaupunkiin, jossa liikenneruuhkat olivat mahtavat, mutta lopulta kuitenkin selvittiin MotoTravelGeorgian talleille. Pyörien luovutukset ja päivän mittaan otettujen valokuvien lähettämistä juttuketjuumme, hieman ”virvokkeita” kypäräoluiden merkeissä ja yleistä keskustelua reissun kulusta. Sitten olikin jo aika hyvästellä paikallisoppaamme Willem ja Evert sekä juuri ennen lähtöämme vielä paikalle saapunutta Nikaakin.

Taksi matkamme toiselle puolen kaupunkia hotelliimme (Marionn) kesti tunnin ja kuusi minuuttia, joten ruuhkaa oli riittämiin. Seuraavaksi vietimme sellaiset kaksi ja puoli tuntia ns. omaa aikaa ja sitten kerran vielä yhdessä paikalliseen ravintolaan nauttimaan georgialaisen keittiön antimista. Tälläkin kertaa syötiin oikein pitkän kaavan mukaan ja tässä ravintolassa oli vieläpä laulu- ja tanssiesityksiäkin. Lopuksi takaisin hotellille nukkumaan, tai ainakin yrittämään sitä sillä matkamme lentokentälle alkaisi tulevana yönä klo 03.00