Päivä 3 | Vaxjö - Mon | 400 km |

Tie Vaxjöstä etelään on yhtä tylsä ja uuvuttava kuin sinne pohjoisesta johtava tie. Kuulostaa ehkä oudolta, että suora ja tasainen tie voisi olla uuvuttava, mutta kyllä se on. Kameravalvonta varmisti, että nopeudet säilyy ruotsalaisella tasolla ja turhat ohittelut estetty ns. kurkunleikkaaja -kaiteilla, eli teräsvaijerikaiteella joita motoristit ovat aina vastustaneet niiden repivän ominaisuuden takia.

Tunnin suoratie -suoristelun jälkeen oli kiva ojennella jäseniään. Brio tarjosi puitteet siihen.

Normaalin tankkauksen jälkeisen “pysäköinti-alue laumailun” jatkettiin kohti Tanskaa. Päätettiin samalla, että Ruotsi on nyt nähty, ja otetaan pika-spurtti Juuttien maille.

Gessun perään!

Ison Beltin sillan ylityksen jälkeen siirryttiin välittömästi rantakaduille. Tämän ajopäivän herkutteluosuus alkoi teiden puolesta kylämaisemissa, jotka johti meidät lounaalle paikalliseen huvivenesatamaan.

Auringon paiste otettiin innostuneesti vastaan, sillä alkumatka oli ajettu hieman epänormaalin vilpoisessa kelissä. Tai mikä sitten sen onkaan oikea kesäkeli tai ihannelämpötila motoristille?

Ruokalevon paikka

Herättelyjumppa

Majapaikkamme sijaitsi “hieman skuugessa” nykytermein ilmaistuna, joten saimme talon väeltä kyydin kylille.

Illallispaikkamme Hotellin Moen oli majoittanut ja ravinnut asiakkaita yli sadan vuoden ajan ja tarjosi meille loistavan illallisen.

Tänään Tanskan rannikkoa tutkittiin ajamalla paikoin hyvinkin yksityiskohtaisest ja loppuillasta kävellen. Jaana löysi itsensä paikallisen panimon myymälästä ja teki samalla koe-oston.

Tanskalaista pihapiiriä kelpasi katsella ja astella.

Illallisella vallitsi jo totuttuun tapaan välitön ja hilpeä tunnelma.

Nimet pahviin PPB suosittelee -tarra päälle.

Pentti, Jukka ja Laura

Pension Elmehöj by night.