Rothenberg au der Tauberin yksityisellä parkkipaikalla pyörämme yöpyivät turvallisesti, ilmeisesti samalla pihalla, jolla aikanaan matkamiesten hevosia oli yön yli säilytetty vuosisatojen saatossa. Nyt pilttuussa oli uudet saksalaisratsut, mutta matkamiehillä ilmeisen samat kujeet mielessä niin kuin vuosien saatossa on aina ollut. Matkaan..

Pikkuteitä kiemurrellen tiet veivät meidät Harz -vuoristoon, joka ei Alppien jälkeen niin kovin vuoristoiselta näyttänyt. Mutta oli kuitenkin mukavia kumpuilevia teitä maalaismaisemissa, jotka kelpasi meille hienosti. Aivan Harzt vuoriston syvyyteen ei ajettu, joten alueen tiestöstä saattoi jäädä laimeampi maku mitä se olisi parhaimmillaan voinut tarjota. Nyt ajettiin jo toiseksi viimeisintä matkapäivää ja kurveja oli jo nähty riittävästi, joten syvempi tutustuminen sai jäädä toiseen kertaan.

Heikin kanssa pyöräytettiin pieni aamukävely linnan muurien päällä, samalla muiden kierrellessä kaupungin katuja. Jokaisella oli varmastikin samat ajatukset mielessä siitä, millaista tässä kaupungissa elämän meno on joskus aikoinaan ollut. Meidän elämämme meno puolestaan vei meidät jälleen pikkuteille, joita oltiin uskollisesti seurattu nyt toista päivää.

Lähihistorian havinaa pääsimme aistimaan kunnon siemauksen, kun huomasimme siirtyvämme entisen DDR:n puolelle. Tästä vanhasta rajalinjasta oli tietysti saksalaisen selkeä ja informatiivinen kyltti, jota pysähdyimme kuvaamaan - aiheuttaen tietysti paikallisliikenteelle pientä ruuhkanpoikasta ja tunteenpaloa.

Vanhan Itä-Saksan puolella alkoi vielä kunnostamatta jätetty asfattitien kiharat kivasti keinuttaa pyöriä. Tietoisuus sitä, että rajan tällä puolen ei juurikaan oltu peruskorjaustöihin panostettu ensimmäiseen viiteenkymmeneen vuoteen, näkyi selvästi. Mielenkiintoisia rakennuksia ja arkkitehtuuria nähtiin uudempien rakennusten osalta.

Päivän reitti vei meidät Erfurtiin entiselle Bemarin tehtaalle, jolla EMW merkkisiä ajoneuvoja valmistettiin iloisesti vielä 50 -luvulla kun nimikiista, jota ei saatu ratkaistua, eli omaa elämäänsä. Baijerilaiset voittivat nimikiistan ja syntyi legendaarinen Bemari. Emari -merkkinen kaahariauto ei niin trendikkäältä olisi kuulostanutkaan.

Oman aikansa hurjastelua sen sijaan edusti Varttikilon purkki, eli Wartburg joka oli Itä-Saksalaisen auto-insinööritaidon luomus. Varppureita ei tässä Opeleita nykyään valmistamassa kaupungissa valmistettu eikä edes tavattu, mutta sen sijaan Wartburgin linna seisoi ylväästi omalla paikallaan, missä oli ilmeisesti seissyt jo vuosisatojen ajan.

Korsika - Alpit | päivä 14 | Rothenberg - Osterode, Harz vuoristo | 310 km