Vapaapäivän jälkeen energiat ja ajohalut olivat taas huipussaan joten mitäpä sitä muuta, kun päästää lapset leikkimään. Tämän ajopäivän kilometrit olivat melko kunnianhimoiset, mutta arvelimme niistä selvittävän helpostikin. Lopputulos oli kuitenkin 420 km ja 12 tuntia. Prego..

Jos matka sujui joutuisasti Bresciaan saakka, niin sitä se ei enää ollut enää kun ajelimme Garda -järven länsipuolta pitkin kohti Riva del Gardan kaupunkia. Matkalla näimme kylän toisensa jälkeen ja liikenne seisoi niin kylissä kun niiden välilläkin.

Päästiin myös kokeilemaan ensimmäistä kertaa miltä Autostada maistuu ja maistuihan se hetken aikaa. italian kieltä sen paremmin osaamatta, satuimme juuri sellaiselle maksulliselle lähtöportille, jossa ei ollut ketään eikä maksaa voinut minnekään. Eilinen puomitemppu mielessä, kiersimme puomin ja päätimme selvittää asian sitten loppurahastuspisteellä. Mutta eipä auennut puomit Brescian jälkeen, koska meillä ei ollut lippuja. Pienen “ei me tiedetty eikä voitu mitään” -neuvottelun jälkeen päädyttiin etä-virkailijan kanssa sellaiseen lopputulokseen, että Italian valtio tarjosi nämä kyydit. Grazia mille, bella Italia :)

Nyt jäi mukavasti omaa aikaa ihastella Gardan kauniita maisemia ja upeiden rakennusten yksityiskohtia jonon lipuessa rauhallisesti pohjoiseen. Jos ajat suoraan Salosta Riva Del Gardalle, olet ajanut ohi ja missannut jotain todella upeaa. Meiltä tämäkään upeus, nimeltään Gardola, ei jäänyt kokematta. Puolestaan Ei Gardolan näköalaravintola päässyt kokemaan meitä hullun lounaspakko -vaatimustensa kanssa.

Rivassa maistui taas Pizzat. Heti Rivan jälkeen osasimme, kiitos Heikin karttojen, suunnata sellaiselle tielle ja tämän jälkeen sellasille teille, mitä ei pitänyt olla olemassakaan. Tai tottakai niitä oli, mutta etsipä itsesi oikealle reitille..

Eero, Harri, Jukka, Laura Mikko, Heikki ja V-P

Viimein laskeuduimme Trentoon kahvittelemaan ja tankkaamaan. Alkoi ajopäivän viimeinen vaihe Trentosta Cortina d’ Ampezzoon. Tämä ei ollutkaan mikään turha osuus, sillä serpentiiniteiden reitti vei meidät Canazein läpi yli 2000 metrin korkeuteen Arabbaan. Sieltä laskeuduttiin, noustiin, laskeuduttiin ja noustiin - ja tuhansien mutkien jälkeen päädyttiin lopulta Cortinaan.

Jukka ja V-P pysäköivät turvallisesti, sillä heillä on Bemarit.

Harrillakin on Bemari, mutta hän pysäköi sen mieluiten kyljelleen.

Cortinassa sattui hauska kommellus. Pyöräytettiin tietämättämme yksisuuntaisella kadulla noin 50 metrin paluumatka vasta suuntaan kohti hotellia. Sattuipa siihen siihen sitten kiilaileva pikkuauto vastaan, jossa istui kolme pystytukkaista urosta huppareissaan ja koitti huudella meille jotakin. Näiden huutelijoiden ja kiilareiden mielipiteet jätettiin huomiotta, eikä niitä edes kypärä päässä pikku sateessa edes kuultukaan.

Hetken kuluttua parkkipaikalle porhalsi sama orkesteri virkamerkkejään heilutellen ollen pahoillaan siitä, että olivat jääneet hieman huonolle huomiolle edellisessä tapaamisessa. Runsaan puolen tunnin kiihkeätempoisessa, italialaishenkisessä keskustelussa meille selvisi, että Carabinieeri ei olekaan kaikkien kaveri.. Lopulta kun väsyttiin väittelyyn, lähetettiin pojat kotiin leppymään ja mentiin illalliselle. Prego, tutto bene..

Korsika-Alpit | päivä 10 | Como-Garda-Cortina de Ampezzo | 420 km