Päivä 3 | Andalucia | Torre-Teba-Antequeira-Granada-Pantano de Bermejas - Malaga
+32 C on mukava lämpötila motoristille, silloin ei palele. Tässä lämpötilassa rohkeimmat voivat jo availla ajo-asun vetoketjuja ilman pelkoa vilustumisesta. Suomesta aamulla saatujen Suomen tuuli- ja säävaroitustietojan siivittäminä tänään puettiin reippain mielin normaalit ajovarusteet, mallia Suomen kesä. Kukapa olisi osannut pakata hellevarusteita matkaan kesken pimenevää ja kylmenevää syksyä? Nyt niille olisi ollut käyttöä.
Andaluciassa aurinko nousee Välimeren ylle aamulla noin klo 8.00. Aamun lämpötila ennen auringonnousua oli 18C. Heti auringon noustua se kipusi aamupäivän kuluessa 24C:een ja iltapäivällä jo jopa 32C:een.
Toinen ajopäivä alkoi klo 8.30 startilla ja ensimmäinen stintti ajettiin läheiselle huolto-asemalle tankkaamaan. Siirtymän aikana havaittiin teknisiä haasteita Mikaelin pyörän osalta. Teknisen tarkastelun jälkeen päädyttiin ajamaan Teban vuokraamolle vaihtamaan pyörä toiseen turvallisuus- sekä ajomukavuussyistä.
Muutos tiesi myös sitä, että perinteinen itälenkki ajettiin nyt myötäpäivään Tebasta Antequeiraan kantatietä pitkin. Antequeirasta nokitettiin vielä kerran jo ajetuilta mutkatie-kantatie -akselilta Espanjan maksuttoman moottoritieverkoston käyttäjiksi. Aurinkorannikon vuoriston jälkeen ei siis ole enää uutta vuoristoa, vaan niiden takana alkaa laajat ja kesällä tulikuumat tasangot, missä vanha T92 -moottoritie kulkee.
Matkan kuluessa nautittiin reilusti kirkkaita, kuvassa Ossi hotkii juomaa kahden lasin taktiikalla tavoitteenaan saada lasit tyhjäksi ennen kun jäät ehtivät sulaa.
Tauolla moottoritieltä. Tutun näköisiä ja reipaskäyntisiä tarjoilijoita lähikylän ravintolassa…
Ja kenelle olikaan Ice Coffee with milk, tiedustelevat Markon, Anttiollin ja Jukan näköiset tarjoilijat?
Ensimmäinen varjopaikka yli sataan kilometriin. Kyllä kelpasi männyn tuoksuja haistella.
Auringon paahtavuus korostuu tasangoilla missä ei ole juurikaan varjon paikkaa.
On hyvä sanoa pari sanaa ajovarusteista, sillä esimerkiksi onnettomuustilanteissa asfaltti raapii motoristia tasapuolisesti maanosasta ja lämpötilasta huolimatta, eikä kevytkenkäiselle pukeutumiselle ole sijaa missään tilanteessa.
Itselläni ja muutamalla matkalaisella oli päällään Rukan allround käyttöön suunniteltu Offline ajo-asu tai muu malliperheen eri niminen asu. Minun takissa on yhdeksän avattavaa ja samalla vilvoittavaa vetoketjua. Housuissa niitä on kuusi kappaletta. Tällä samalla asulla pärjää aina aina ajokauden lopun jäätävän kylmiin iltoihin saakka. Ari vie ajoasujen turvallisuus/mukavuus -vertailussa täydet pisteet oman valmistajansa hellekäyttöön suunnitellulla, ilman läpi päästävällä asullaan.
Umpikypärä on turvallisin, se tiedetään. Ajattava umpikypärä on tämän lisäksi myös mukava.
Itselläni ja muutamalla muullakin oli avattava Shoei Neotec 2 -kypärä, jonka leuka-osan voi avata kun haluaa lisätuuletusta. Se avattiinkin aina kun vauhti sen salli. Leuka nousi hienosti myös Schubertin malleissa.
Nenä pystyssä ajamiseen ei kuitenkaan syyllistytty:)
Seuraavalle Andalulucian reissulle voikin lähteä Rukan Air -ajo-asussa tai vastaavassa, sillä itsensä toimintakuntoisena pitäminen on osa aktiivista turvallisuutta.
(Pari viimeistä kappaletta sisälsi vahvaa tuotesijoittelua, mutta ajo-asun merkitys on merkittävä motoristin mukavuuden ja jaksamisen kannalta)
Espanjan upean moottoritieverkoston 100 km osa tuli siis koettua ja se tarjosi omanlaisensa ajoelämyksen aina Granadan kupeeseen saakka. Matka taitettiin rapeasti, ns. hippulat vinkuen aina alkuperäisen reitin etäisimmälle päätepisteelle asti, mistä käännyttiin takaisin kotia kohti.
Perinteinen luokkakuva Bermejasin padoilla. Pato on kunnossa ja ilmeisesti pysyykin, mutta veden pinta patoaltaassa alenee vuosi vuodelta. Kuvassa Mika, Matti, Tiina, Reeta, Marko, Anttiolli, Jaana, Lasse, Jukka, Axel, Ari, Mikael ja Ossi.
Patoaltaan rantaviiva pitenee vuosi vuodelta.
Välipalaa “nopsajalan” Pepe Cabetsas -ravintolassa. Pepe liikkuu kun balettitanssija askeltakaan tuhlaamatta tarjoillessaan maistuvia aterioita pöytiin. Jukka, Matti ja Reeta puolestaan odottivat, että pääsisivät tekemään tilauksen. Huomio heidän kevyempi tauko-look, jotkut ne vaan osaa…
Ajopäivän kuluessa juotettiin myös ratsuja, kuvassa Axel joka on mieltynyt Honda 750 Transalpinsa sifteriin.
Lasse ja Ossi odottavat vuoroaan viisaasti varjossa.
Ossilla on iloisesti kypärä avattuna, mutta takin vetoketjut on jätetty vielä odottamaan lämpimämpiä kelejä?
Matti ja Matin Super Tenere odottavat vuoroaan pyörien juomatauolle.
Toisen ajopäivän päättää “laskeutuminen” Malagaan upean Malagan luonnonpuiston, kuinkas muutenkaan, läpi suoraan Malagan keskustaan. Malagassa ajettiin komeasti koko kaupungin läpi hienoa puistokujaa, jos kuusikaistaista katua voi siksi kutsua. Puita kuitenkin oli:) Loppukilometrit Torremolinokseen taitettiin kahtena ryhmänä vilkkaasta liikenenteestä johtuneen “luonnollisen hajoaman” ansioista.
Illalla taas istuttiin yhteiseen herkkupöytään, tosin kuvan tilausvaiheessa herkkuja vasta odoteltiin saapuvaksi.
