Kolmas ajopäivä alkoi täsmällisesti klo 8.30 painamalla sitä kuuluisaa punaista nappulaa. Sitä painettiin 11 kertaa ja arvaat varmaan, että nappulassa luki “start”. Hotellin monipuolista aamupalaa tarjoiltiin klo 7.30 alkaen, joten tunti starttiin oli riittävä aika käynnistää neljäs matkapäivä.

Tänään suunta otettiin kohti auringonlaskua, joka käytännössä tarkoitti sitä, että juuri noussut aurinko paistoi mukavasti takanamme kun ajoimme Välimeren rantaviivaa seuraavaa reittiä kohti Esteponaa.
Aikainen lintu madon nappaa, on totuus jota pääsimme tänäänkin todistamaan. Saimme päästellä melkoisen matkan rantatietä, ennen kuin muu lauantaiaamun liikenne ehti mukaan.

Rantabulevardi vei meidät Marbellaan, jonka keskustan läpi ajettiin. Esteponaan oli enää pieni pyräys ajettavana, mistä käännyimme vuoristoon ja nousimme ylös Sierra Bermejasin luonnonpuiston maisemiin.

Alueella oli tuhoisa metsäpalo noin kolme vuotta sitten, jonka vuoksi aiemmin harmiteltiin upean mäntymetsän tuhoutuneen ikiajoiksi. Iloksemme saimme nyt huomata, että luonto korjaa itseään hämmästyttävällä nopeudella. Monet “kuolleeksi palaneet” männyt tuottivat nyt uusia, pitkiä vaaleanvihreitä kasvannaisia ja metsä vihersi nyt lähes entisessä loistossaan.

Ensimmäinen kahvitauko pidettiin Jubriquessa. Toki matkan varrella oli ehditty “muuten vaan -taukoilla” jo parikin kertaa lämpimän sää vuoksi. Kylästä oli mukava lasketella seuraavan laakson pohjaan, mistä taas noustiin ylös seuraavan kukkulan huipulle. Tätähän tämä on, ylös ja alas ja mutka toisensa jälkeen ja niille sadoittain toistoja. Jotkut vaan tykkäävät tällaisesta, eivätkä välttämättä ole ihan väärässä:)

Seuraava tauko pidettiin myös korkkitammipuiden luona. Niistä oli muutama vuosi sitten kuorittu noin 5 cm kerros korkkia. Nyt puulla olisi 9-12 vuotta aikaa seuraavaan kuorintaan, jonka saisi suorittaa vain auktorisoitu korkinkuorija joka ei vaurioita itse puun runkoa väärällä kuorintatekniikalla.

Ennen Ubriqueta oli tarkoitus syödä lounasta, mutta paikallisten hääjuhlien takia tuttu ravintola oli varattu, joten etsimme itsellemme uuden ruokapaikan. Se löytyi kylästä ja pienen pöytä- yms. järjestelyin saatiin ruokaa pöytään. Maksaminen itsessään tuotti hieman haasteita, sillä Espanjan maaseudulla on toisinaan harvinaisen heikko maksupäätteiden mobiilidataverkko eikä kortti käynyt, vain käteinen huomioidaan…
Näissä talkoissa vierähti lähes kaksi tuntia, joka tiesi aikataulullisia haasteita loppupäivän ohjelmalle.

Grazalema sai jäädä tällä kerralla näkemättä kun suhautimme suorinta tietä Zaharan kautta Seteniliin katsastamaan kaupunkia, jonka jotkin rakennukset oli rakennettu luonnonkalliosta muodostuneen lipan alle. “Suorin tie” Zaharaan oli ehkäpä jonkinlainen “sokerina pohjalla loppuyllätys” tai jonkinlainen vitsi, sillä tällä osuudella ei ole juurikaan suoraa tietä nähty, mutkia kylläkin..

Päivän ja koko matkan viimeinen ajopäivä päättyi Teban vuokraamoon, missä luovutettiin pyörät. Kotimatka jatkui vuokraamon pakubussilla Torremolinokseen. Ne onnelliset, jotka kuittasivat pyöränsä jo Torremolinoksesta, saivat ajaa vielä hotellille saakka. Näin teki myös oikaisujoukkue, joka “oikaisi” hotellille Rondan kautta. Perillä oltiin kuitenkin osapuilleen parin minuutin tarkkuudella samaan aikaan. Matka päättyi luonnollisesti illallisen merkeissä ja aamulla jokainen on vapaa kotimatkaansa varten.

Päivä 4 | Andalucia | Torre-Estepona-Jubrique-Ubrique-El Bosque-Zahara-Setenil-Teba |