3 päivä | Kaitaia - Cape Reigna - Orewa | 505 km
Way Farer hotelli Kaitaiassa tarjosi matkan toisen majoituksen aivan eri puitteissa, mitä Aucklandin kivitalo pystyi. Amerikan malliin pyörät oli pysäköity oman oven eteen parkkiin. Ennen lähtöä tehtiin pieni happihyppely, eli aamukävely kohteena sopiva aamiaisravintola.
Viehättävä Anita-rouva tavattiin Kaitaiassa. Häneltä saatiin kunnon päivitys Uuden-Seelannin tämän päivän asioista aina lähihistoriaan saakka. Kyllä matkailu avartaa. Kuvassa Anita ja Jaana.
Matkan pisin ajopäivä ajettiin tänään. Matka taittui kun heittämällä, sillä 200 ensimmäistä ajokilometriä ajettiin Kaitaiasta Uuden-Seelannin Nordkappiin ja sieltä takaisin. Tie kohti Cape Reignaa oli huikeaa, jatkuvaa kumpuilevaa ja hyväpintaista mutkatietä, ja se vei meidät kohti Päiväntasaajaa, niin hullulta kun se kuulostaakin.
Eiliseen ajopäivään verrattuna maisemat muuttuivat totaalisesti. Kaukana oli viidakkomaisuus ja yltäkylläinen vehreys josta oltiin nautittu.täysin siemauksin. Nyt nähtiin avaria mäntymetsiä, hiekkadyynejä ja etenkin vehreitä laitumia lampaineen ja lehmineen.
Kohti päiväntasaajaa ja NZ -Nordkappia.
Kaitaiaa voisi kutsua Uuden-Seeelanin Rovaniemeksi sijaintinsa perusteella. Se on kesäkaupunki joka nukkuu talviuntaan ja odottelee nyt kesän turistikautta alkavaksi. Kaitaiasta pohjoiseen asutus on harvaa niin kuin Suomen Lapissakin.
Ensimmäisten havaintojen perusteella kun lähdettiin ajamaan kohti pohjoista, voitiin arvella että Nordlandissa on lampaita ja lehmiä enemmän kun Lapissa on poroja. Niitä riitti silmin kantamattomiin asti valtavilla laitumillaan. Eläimet laiduntavat ympäri vuoden näillä vehreillä niityillä vailla huolen häivää. Tämä näkyy ja maistuu myös ruokapäydässä aikanaan, kun eläimen elämän kiertokulku päättyy aikanaan. Maistettu jo onkin…
Tunnin välein on hyvä pitää pikku tauko. Pitkä suora on siihen hyvä paikka, jos muita taukopaikkoja ei ole tarjolla. Täällä niitä ei ollut sen enempää kun kahviloitakaan. Pieni puheen pulputus alkoi heti kun saatiin kypärät pois päästä ja Timo jo kertasi mielessään parhaita vitsejään muille kerrottavaksi.
Jos aiemmin ei ole tullut esille, niin menopelimme ovat 6 x BMW R 1200 GS, 1 x BMW R 1200RT ja 2 x Suzuki V-Strom 650. Kaikki nämä on ovat erinomaisia kulkupelejä niin yksin kun kaksi päällä ajettavaksi. Jokaisessa pyörässä oli lisäksi kolme kovaa laukkua, joten karavaanimme muistutti kamelikaravaania ainakin kuljetuskapasiteettinsa ansiosta.
Cape Reignan maisemissa Jouko ja Tomi. Mies kun tulee tiettyyn ikään… Junnu Vainon sanoituksia mukaillen..
Eskoa hymyilyttää laulun sanoitus
Albert
Saija ja Timo
Light House, minne sai kävellä muutaman sadan metrin happihyppelyn raikkaassa meri-ilmassa.
Kun Cape Reigna oli nähty, hiihdettiin samaa latua takaisin Kaitaiaan. Kaitaiassa valittiin reitiksi saaren itäinen, eli Tyynen Valtameren puoleinen reuna, jonka kumpuilevia ja jo hieman asutumpia seutuja pitkin ajettiin viimeiset 300 km aina Orewaan saakka. Hannu varmistelee vieressä, että Jyrki lyö navinsa koordinaatit oikein.
Orewa on pieni ranta- ja rantalomakaupunki joka sijaitsee noin 40 km Aucklandin pohjoispuolella. Kilometreiltään pitkähkön ajopäivän jälkeen Orewassa kuitattiin kivat rivitalohuoneistot merinäkymillä niille, joilla tuuri kävi:) Jäljellä oli enää huoneistojen “haltuunotto”, suihkut ja ajovarusteiden vaihto illalliselle sopivammaksi. Valmiiksi varatut pöydät kylän hyväksi kehutusta ravintolasta toimi jälleen kuin ajatus, ja tämänkin matkapäivän päätti maukas illallinen kyytipoikineen.