2 päivä | Auckland - Kaitaia | 408 km
Kaitaia tarkoittaa Maorin kielellä “runsaasti ruokaa”. Tämä pitää paikkansa ja ensimmäisen ajopäivän jälkeen ruoka maistui. Vasemman puoleinen liikenne ei ollutkaan mikään paha juttu, koska silloin ajellaan vain väärällä puolella tietä eikä suuremmin välitetä vastaantulijoista, jotka iloksemme ajoivat myös väärällä puolella.
Aucklandista Kaitaiaan on matkaa noin 400 km ja ainakin 40.000 mutkaa ja kaupan päälle vielä lyhyt merimatka, joten aivan heittämällä ei ruokapöydän ääreen saavuttu. Tämä ensimmäinen ajopäivä sujui osapuilleen näin:
Te Waiponamun vuokraamolla oli selkeät otteet, pyöriä ei renkata ennen kun paperityöt on tehty.
Timo ihastui heti omaan BMW 1200 RT pyöräänsä. Taustalla Rauno, joka sai samanlaisen 1200 GS:n kun Eskolla on. Jouko nojailee isännän ottein omaan Suzuki V-strom 650 -mopediinsa.
Ready to go.
Ensimmäinen, noin 40 km etappi ajettiin pyöriin ja navigointivälineisiin tutustuen kohti Muriwai Beachia.
Rannan kallio on tunnettu Suula -yhdyskunnan pesintäpaikkana, mutta tällä kerralla linnut saivat liidellä ylhäisessä yksinäisyydessään. Kalliolle johtavat portaat oli suljettu ehkäpä Suulien pesintärauhan turvaamiseksi, portaiden heikon kunnon tai jonkin muun syyn takia, jota ei oltu sen kummemmin ilmoitettu.
Matkamme jatkuin upeiden mutkateiden siivittämänä saaren Tasmanian meren puoleista reunaa ajaen kohti Port Albertia. Port Albert on oikeasti pieni pahanen, muutaman talon kylä meren rannassa ja ansaitsee niillä meriiteillä itselleen mahtipontisen Port -sanan. Joukkomme pisin mies Albert, 196 cm, oli lounaspaikkavalinnasta ja kohdalleen sattuneesta huomion osoituksesta luonnollisesti mielissään.
Port Albertin veteraanimoottoripyöräkerholla oli kokous lounaspaikassamme. Parkkipaikan pyörät olivat melko vanhaa mallia ja todennäköisesti ensimmäisen omistajansa käytössä edelleen…
Pian pääsimme ajamaan Kauri-puu metsien siimekseen, missä luonnon vihreys ja sen viidakkomaisuus oli käsin kosketeltavaa. Luonnollisesti tietkin paranivat entisestäänkin mutkittelevimmaksi, vaikka ei aamupäivän reiteissä ollut moitteen sijaan.
Tapaaminen Tane Mahutan kanssa oli tämän ajopäivän tärkein etappi. Keskellä Kauripuu -metsää asusteli kaikkien puiden kruunattu kuningas, itse Tane Mahuta. Se tarkoittaa Maorin kielellä metsän jumalaa. Ikää tällä valtavalla puulla on arvioiden mukaan noin 1500-2500 vuotta.
Nykyajan vitsaukset on Tane Mahutankin harmina. Kaikenlaiset sienitaudit joita turistit ja kylän miehetkin kuljettavat jaloissaan, pyritään torjumaan esimerkiksi harjaamalla ja desinfioimalla vieraiden jalkineet huolellisesti tätä varten kehitetyllä pesulinjalla. Kenkienpesupuuhissa Tomi, Juha ja Saija.
Porin- ja Vampulan seudun päälliköillä on voittaja-olo tavattuaan mahtavista mahtavimman päällikön, Tane Mahutan. Kuvassa Tomi ja Jouko.
Pieni merimatka kruunasi päivän ajorupeaman. Rawenen lautta tuli satamaan ja kiinnittyi pienen laiturin kupeeseen purkaen ensin muutaman henkilöauton lastinsa, jonka jälkeen pääsimme ajamaan lautalle ilman turhia viivytyksiä. Kuvassa matka-apulainen Jaana ja matkanjohtaja Jyrki.
Suunta kohti vastarantaa, komentaa Timo. Jaana ja Saija komppaa Timoa, tänne on tultu ajelemaan eikä purjehtimaan.
Suunta Northlandia kohti, oo hio hei, määrää Jouko. Samoissa ajatuksissa ovat Tomi ja Rauno.
Sininen pyörä ja sininen ajo-asu rimmaa hyvin yhteen, tiesi Vampulan tyylitaituri kertoa.
Saavuimme Kaitaijan hotelliin mieli keveänä ja tankit tyhjänä yli 400 km ajon päätteeksi. Säät suosi meitä auringon paistaessa mukavasti koko päivän aina iltaan saakka. Nyt “un pack”, suihkuun ja illallisen pariin.
Illallinen tuli pöytään kun lentäen, joka johtui jo pari viikkoa sitten tehdystä ennakkotilauksesta. Eipä ravintolassa muita asiakkaita ollutkaan meidän lisäksemme, mutta kokin piti päästä lähtemään liukkaasti kotiin…. Takana hieno ajopäivä ilman kommelluksia tai mitään muitakaan haasteita.