9 päivä | Westport - Frans Josef - Fox Glacier |
Tänään ajettiin päsiassa länsirannikkoa kohti etelää.
Aamulla suunnistimme kohti Cape Foulwindin kuuluisaa hylje-yhdyskuntaa. Muutaman minuutin ajon jälkeen kuitenkin poikkesimme aamiaiselle Carters Beachilla sijaitsevaan ranta-ravintolaan. Aamupalat nautittiin upeissa hiekkarantamaisemissa vailla kiireen häivää. Vierailukohteemme, “seal colony”, ,hylkeet köllöttelivät lämpimillä rantakivilla meren aaltojen lyödessä rantaan. Todellista hylkeen elämää tuollainen köllöttely. Hylkeillä oli jopa omat liikenne-opasteetkin maantien varressa kertomassa, että täällä asuu alueen paikallisjulkkikset.
Aamupalalla Carters Beachillä. Karkeasti ottaen koko Etelä-Saaren ranta on joko hienohiekkaista biitsiä tai jyrkkää kallion seinämää, joko - tai.
Iso meri ja isot risut rantahietikossa
Hylkeiden rantamaisemia
Ahkerat poseeraustyötekijät työssään.
Cape Woulwind on upea ulkoilualue joka tarjoaa hienot kävelyreitit pitkin kumpuileviarantamaisemia. Raikas merituuli tulee aina kaupan päälle.
Läntisen merituulen saattelemana ajelimme rantamaisemissa kohti päivän majapaikkaa, Fox Glacieria.
Matkan edetessä tie erosi pikkuhiljaa rannikosta ja muuttui taas vuoristoradaksi, kuinkas muutenkaan. Alettiin nousta kohti vuoristoa ja Franz Josef -jäätikköä. Oman mausteensa ajamiseen etenkin Etelä-Saarella tuo “One line bridget”, eli yksikaistaiset sillat joille tähtääminen omalla vuorolla vaatii tarkkaavuutta; ja joskus hyviä jarrutusrefleksejä:)
Maantiehen on maalattu koiran kokoisin kirjamin sana kerraliallaan lähestymissuunnasta katsoen ONE - LINE BRIDGE ja selkeä liikennemerkki nuolineen ja etenkin lisäteksteineen, että “GIVE WAY”. Ei siis tarvitse olla mikään Robin Hood tai muukaan nuoli- tai liikennemerkkiexpertti pärjätäkseen siltojen ylityksessä.
Matkaa jatkettiin ajamalla tämän päivän ajan kohti etelää, niin sanotusti “Tasmanian meri kaasukahvan puolella”. Aamupäivän seuraava etappi oli pannukakkukalliot. Ne pitää nähdä itse, sillä valokuvat eivät anna täyttä kuvaa niiden muodoista tai kerro meren aaltojen pauhusta, joka kantautuu aaltojen lyödessä kalliota vasten.
Varo meitä!
Fox Glacier by sunset. Olipa hieno ajopäivä jälleen, totesi Iso-Gessu (1200cc) Pikku-Purtilolle (V-Strom 650).
Molemmat aivan loistavia ajopelejä näille teille.
Tämän päivän majoittuminen, illallinen ja koko ajopäivä alkoi olla paketissa ilman vastoinkäymisiä, haasteita tai muita kommelluksia, joten näissä tunnelmissa oli hyvä lyödä päänsä tyynyyn tutuksi tulleen huonekaverin ehkä jo kuorsatessa naapurisängyssä. Vanha sanonta tietää kertoa, että “se paremmin nukkuu, joka ensi nukahtaa”.