Aamuyöllä puhelimeni alkoi iloisesti kilkuttaa viestejään, joissa kerrottiin laivan lähdön viivästyvän 1-1,5 tunnilla, ei siis kiirettä satamaa vielä. Hyvin hoidettu, vaikka myöhästyminen harmitti ja tulisi vaikuttamaan päivän aikatauluun.

Ohjeiden mukaisesti olimme satamassa vaadittuun klo 8.15 aikaan, jolloin alkoi uusi odottelu. Todellisuudessa Blue Bridgeltä olikin silta oikein kunnolla poikki, sillä Etelä-Saarelle pääsimme lähtemään vasta klo 11.45 tietämillä, eli samaan aikaan kun lautan olisi pitänyt olla jo perillä, mikäli se olisi lähtenyt aikataulunsa mukaisesti.

Merimies on erimies ja merimatka on eri matka kun moottoripyörämatka, sillä siinä ei turhia kurvailla.

Laivan myöhästyminen tiesi haasteita aikatauluun, olihan 1/3 koko päivän ajoa-ajasta jo käytetty satamassa kuhnasteluun. Kaikkea kivaakin tämä toi tullessaan, etenkin Joukolle, sillä vuokraamon reipas apumies oli meitä satamassa vastassa. Hän luovutti Joukolle upean BMW R 1200 GS:n vaihtopyöräksi vieden Suzukin korjattavaksi. Siinä meni mies hetkeksi onnesta sekaisin ja hetken hiljaisuuskin oli aistittavissa, mutta vain hetken.

Juha seuraa operaatiota sivusta ja huutelee kannustushuutojaan varjossa istuen; turha huhkia turhan päiten…

Pus pus, Pikku Purtllo, toteaa Jouko jättäessään haikeat jäähyväiset Pohjois-Saaren uskolliselle matkaratsulleen.

Koska loppupäivän aikataulu oli jo aamusta alkaen ollut “loppuun myyty”, päätimme hieman oikaista reitin alkupäästä ja jättää Amiraali Nelsonin mukaan nimettyyn kaupunkiin johtavan reitin väliin.
Kuten tiedetään, motoristin oikaisut eivät useinkaan oikaise ja matka-aikakin pitenee, mutta nyt kävi toisin.

Lähes viivasuora 80 km oikotie tie halkoi useiden eri viinitilojen valtavat viiniivljelmät, ne olivat suurimmat mitä kukaan meistä oli koskaan aiemmin nähnyt. Koska olen vain matkanjohtaja enkä matemaatikko, en lähde arvioimaan viljelmien kokonaispinta-alaa sen tarkemmin kuin muutkaan matkalaiset, mutta suuruusluokan hehtaariksi riittänee “silminkantamattomiin, joka on siis paljon”

Uuden-Seelannin metsissä kasvaa sulassa sovussa palmut, männyt, koivut sekä saniaispuu, joka Uuden-Seelannin “kansallispuu”, Silver fern. Saniainen kasvaa palmumaisen runkonsa varassa ja sen lehdet nousee jopa 10 metrin korkeuteen. Sen lehdet ovat päältä vihreitä ja alapuolelta hopean värisiä.

Joet virtaavat jääkylmää, vihreän kirkassävyistä vettä siellä missä virtaa, sillä monet jättimäiset joet samaan aikaan lähes ammottavat tyhjyyttään.

Westport, joka sijaitsee nimensä mukaisesti saaren länsirannikolla Tasmanian meren kainalossa, saavutettiin melkein aikataulun mukaisesti, silti turhia kiirehtimättä.

Päivän aikataulun sanelee loppujen lopuksi ainoastaan etukäteen varatut illallisvaraukset. Raunolle ja Jaanalle illallinen maistuu. Joskus on myös hyvä jäädä hieman omaa aikaa ennen illallista.

Tänään illallinen nautittiin Deniston Dog -ravintolassa, joka oli kylän paras ravintola. Kokemus tuo varmuutta ja itse kuumakivillä paistetut pihvit menivät kun kuumille kiville.

Illan tullen eteen sattui uusi haaste, kun saavuimme Westportiin. Ajoimme suoraan varaamani hotellin ovelle ja saimme huomata että se olikin suljettu! Ei asiakkaita, koko kompleksi pimeäna ja “for sale” -kyltti etuikkunaan liimattuna - ja varmastikin vielä konkurssissa kaiken kukkuraksi. Silti “hotelli” ottaa Booking.comin kautta edelleen varauksia vastaan?

Mikä nyt neuvoksi, tarvitaan heti seitsemän huonetta tästä Lännen portista, joka on oikeasti hieman tuppukylä ja jonka kaikki hotellit oli loppuunmyyty. Tämä loppuhässäkkä sopi hyvinkin tämän päivän ”tappioputkeen”

Koska asioilla on tapana järjestyä, kävin hieman asioimassa kylillä sinä aikana, kun muut jäivät illalliselle. Palattuani takaisin, annoin ruokailun päätteeksi jokaiselle huonekunnalle uuden hotellin huoneen avaimen käteen. Itse suunnistin Jaanan ja seikkailun nälkäisimmän huonekunnan Albertin ja Hannun kanssa seuraavaan majapaikkaan. Tänäkin iltana kaikki nukkuivat yönsä hyvin ja levollisesti. Kevyitä unia toivotan sen sijaan Hotelli Westportin omistajille ja Booking.comille huonosti ja välinpitämättömästi hoidetusta osuudestaan.

8 päivä | Wellington - Picton - Westport | 330 km